» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli anonut pankki X:ltä 45 000 markan vekseliluottoa, jonka pankinjohtaja oli päätynyt hyväksymään. Luoton takaisinmaksun erääntyessä A oli kuitenkin ollut maksukyvytön, minkä johdosta sitä ei oltu onnistuttu perimään häneltä takaisin. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko A syyllistynyt petosrikokseen.
Raastuvanoikeuden näkemyksen mukaan oli tullut selvitetyksi, että A oli luoton asettajana toimineen B:n kanssa erehdyttänyt pankinjohtajan myöntämään heille 45 000 markan vekseliluoton antamalla valheellisia tietoja luoton käyttötarkoituksesta ja tarpeesta. Lisäksi raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ollut luottoa hakiessaan tietoinen sekä omasta että B:n maksukyvyttömyydestä ja ettei hänellä ollut ollut aikomusta maksaa luottoa takaisin. Ottaen huomioon A:n tavoitteleman oikeudettoman taloudellisen hyödyn määrän ja teon kokonaisuudessaan raastuvanoikeus päätyi tuomitsemaan A:n törkeästä petoksesta vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus ei päätynyt muuttamaan edellä kuvattua tuomiota, minkä johdosta A valitti korkeimpaan oikeuteen valitusluvan saatuaan. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä. A kertoi korkeimmassa oikeudessa, että hänen käyttötarkoituksena luotolle oli ollut kankaiden ostaminen. A kertoi myös, että luoton takaisinmaksu oli ollut tarkoitus hoitaa ompelutöistä saatavilla tuloilla. A olikin ostanut kankaita 25 000 markalla, kun taas jäljelle jääneet 20 000 markkaa hän oli käyttänyt elämiseensä liittyneisiin kustannuksiin.
Pankinjohtaja oli perustellut luoton myöntämistä yhtäältä sillä, että hän oli uskonut luoton käyttötarkoituksen todella olleen kankaiden ostaminen ja toisaalta sillä, että hän tunsi sekä A:n että muut vekselivastuuseen tapauksessa sitoutuneet henkilöt. Korkein oikeus otti huomioon, että A ei ollut ilmoittanut tulojaan tai varallisuuttaan ylipäänsä virheellisesti pankinjohtajalle, eikä häneltä ollut niihin liittyviä kysymyksiä edes esitetty luoton myöntämisen yhteydessä.
Korkeimman oikeuden mukaan se, ettei A ollut käyttänyt koko luottosummaa kankaiden ostamiseen ei riittänyt perusteeksi sille, että A oltaisiin voitu tuomita petosrikoksesta rangaistukseen. Petostarkoitusta luoton hakemisessa ei korkeimman oikeuden mukaan todistanut myöskään se, että A oli ollut maksukyvytön hakiessaan luottoa. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion, hylkäämään A:ta vastaan nostetun syytteen ja vapauttamaan hänet alemmissa oikeusasteissa tuomituista rangaistuksista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa