» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ammattikorkeakoulu oli palkannut A:n työtehtävään esitettyjen valheellisten opintotodistusten erehdyttämänä. A oli luonut neljä väärennettyä opintotodistusta. Asiassa on kysymys sekä prossessioikeudellisesta (oikeudenkäyntiin liittyvästä) että rikosoikeudellisesta asiasta. Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeudessa A:lle tuomiota väärennyksistä sekä petoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n väärennöksistä sekä petoksesta. A joutui maksamaan korvauksena perusteettomasti maksetuista palkoista noin 16 000 euroa ammattikorkeakoululle. A:lle tuomitun korvausvelvollisuuden vuoksi käräjäoikeus ei määrännyt A:ta menettämään saatua taloudellista hyötyä valtiolle. Hovioikeus muutti tuomiota ja tuomitsi A:n väärennöksistä sekä petoksesta, mutta muutti korvausvelvollisuutta siten, että ammattikorkeakoulun sijasta A:n tuli maksaa valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 8 000 euroa, koska ammattikorkeakoulu ei ollut kärsinyt todellista taloudellista vahinkoa. Hovioikeus päätti taloudellisen hyödyn menettämisestä valtiolle toissijaisena taloudellisena rangaistuksena, vaikka syyttäjä ei ollut tätä vaatinut hovioikeudessa (käräjäoikeudessa vaatimus oli esitetty). Syyttäjän tulisi esittää vaatimukset uudestaan uudessa oikeusasteessa. Korkein oikeus pysyi hovioikeuden linjassa, mutta alensi A:n taloudellisen hyödyn määrän 1 000 euroon.
Korkein oikeus katsoi, että A on saanut taloudellista hyötyä petollisen toimintansa avulla. Vahingonkorvaus ja rikoshyödyn menettäminen valtiolle ovat vaihtoehtoisia seuraamuksia, mutta vahingonkorvaus on ensisijainen taloudellinen seuraamus. Korkein oikeus katsoi myös, että vaikka syyttäjä ei ollutkaan esittänyt rikoshyödyn menettämistä valtiolle hovioikeudessa, olisi hovioikeuden tullut esittää syyttäjälle mahdollisuus täydentää vastaustaan. Hovioikeus ei siis johtanut oikeudenkäyntiprosessia oikeellisesti. Viivästystä välttääkseen korkein oikeus otti asian itselleen käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden mukaan rikoksen tuottaman hyödyn määrää arvioitaessa on otettava huomioon myös se palkka, jota A olisi saanut ilman valheellista menettelyä. A oli toiminut aikaisemmin opettajana, joten hän omasi jonkinasteisen pätevyyden opettaa. Rikoshyödyn katsottiin olevan 4 000 euroa. Rikoshyöty tässä tapauksessa oli siis maksetun ja A:lle todellisuudessa pätevyytensä perusteella kuuluneen palkan erotus. Koska A oli alentuneesti syyntakeinen, korkein oikeus kohtuullisti menettämisseuraamusta ja määräsi A:n maksamaan 1 000 euroa valtiolle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa