» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A ja B olivat tilanneet X Oy:lta laskulla maksettaviksi kolme televisiota ja kolme videota, joiden arvo oli ollut yhteensä 61 074 markkaa. A:lla ja B:llä ei ollut ollut aikomustakaan suorittaa maksua tilaamistaan tuotteista, vaan he olivat myyneet ne saman tien eteenpäin. Tapauksessa tuli ensi asteessa arvioitavaksi, mistä rikoksesta A ja B tulisi kyseisen menettelynsä johdosta tuomita rangaistukseen ja toiseksi se, minkä suuruinen korvausvelvollisuus heille olisi tullut määrätä X Oy:tä kohtaan.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan korvaus vahingosta, joka on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, käsittää korvauksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Käräjäoikeuden asiassa tekemän arvion mukaan A ja B olivat salanneet X Oy:ltä aikomuksensa jättää tilaamansa tuotteet maksamatta ja sitä kautta pyrkineet oikeudettoman taloudellisen hyödyn hankkimiseen yksissä tuumin. Käräjäoikeus arvioi X Oy:lle aiheutuneen vahingon määräksi 40 000 markkaa. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n muun muassa törkeästä petoksesta rangaistuksiin ja velvoitti heidät yhteisvastuullisesti korvaamaan mainitun 40 000 markan summan korkoineen korvauksena X Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asiassa. X Oy vaati niin hovioikeudessa kuin korkeimmassa oikeudessakin korvaussumman korottamista siihen määrään, joka oli alun perin ollut televisioiden ja videoiden arvo, eli 61 074 markkaan. Korkein oikeus kiinnitti tapausta harkitessaan huomiota siihen, että X Oy oli menetellyt tilausmyynnissään A:ta ja B:tä kohtaan kaikkia tilausmyynnille yleisesti asetettuja vaatimuksia. Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan mikäli A ja B olisivat hankkineet laitteet laillisesti X Oy:ltä, niiden hinnaksi olisi muodostunut kokonaisuudessaan edellä mainittu 61 074 markkaa.
Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan ei ollut perusteita laskea korvausten määrää siitä summasta, joka oli ollut A:n ja B:n tilaamien laitteiden arvo. He olivat laitteet tilaamalla sitoutuneet sopimukseen X Oy:n kanssa ja rikkoneet sopimusvelvoitteitaan jättämällä maksamatta niiden hinnan. Edellä esitetyn säännöksen ja edellä mainittujen seikkojen nojalla korkein oikeus päätyi siihen, että laitteiden arvoon perustuneen tilaussopimuksen mukaisen hinnan tuli vastata A:lle ja B:lle tuomittavien korvausten määrää. Näin ollen korkein oikeus muutti alempien oikeusasteiden tuomioita asiassa siten, että A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvattavaa summaa korotettiin 61 074 markkaan.
Asiassa eri mieltä ollut oikeusneuvos C katsoi, ettei korvauksen määrää olisi tullut perustella suoraan laitteiden jälleenmyyntihinnan perusteella, vaan että sen olisi tullut perustua niiden jälleenhankintahintaan ja mahdollisiin menetyksiin, kuten voiton menetykseen. Kun X Oy ei ollut näyttänyt tällaisia muita menetyksiä aiheutuneen, C katsoi, että hovioikeuden tuomiota ei olisi ollut syytä muuttaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa