» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa X Oy oli ottanut A:lle osamaksukaupalla myymänsä auton A:lta takaisin myydäkseen sen B:lle. X Oy oli jo ennen sen ja A:n välistä tilitystä sopinut B:n kanssa sekä siitä, että auto tultaisiin myymään B:lle että myyntiin liittyneestä kauppahinnasta. A oli kuitenkin käsitellyt auton matkamittaria siten, että se oli tilityksen yhteydessä näyttänyt autolla ajetun yhteensä 85 000 kilometriä, kun tosiasiassa sillä oli ajettu ainakin 20 000 kilometriä enemmän. Auton arvoksi oli alun perin määritelty 135 000 markkaa, mutta kun B oli huomannut A:n tekemän käsittelyn, joutui X Oy hänen vaatimuksestaan alentamaan myyntihintaa 19 000 markalla. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna näin ollen arvioitavaksi, oliko A syyllistynyt menettelyllään petokseen vai petoksen yritykseen.
Rikoslain 36 luvun 1 §:n mukaan petoksen tunnusmerkistöön kuuluu taloudellisen hyödyn tavoittelu, joka tapahtuu toista erehdyttämällä tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä siten, että erehtyneelle tai sille, jonka edusta tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on aiheutunut taloudellista vahinkoa. Edelleen osamaksukaupasta annetun lain 3 §:n mukaan esinettä takaisin otettaessa sen arvo myyjän ja ostajan välisessä tilityksessä määrätään sen mukaan, mitä myyjälle voidaan olettaa jäävän, kun esine myydään tarkoituksenmukaisella tavalla.
Raastuvanoikeus katsoi, että A oli toiminut edellä kuvatulla tavalla hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Raastuvanoikeuden mukaan oli A:n petollisesta menettelystä johtuvaa, että X Oy joutui alentamaan auton myyntihintaa B:lle 19 000 markalla, jolloin yhtiölle oli myöskin syntynyt tilanteessa sanotun suuruinen tappio A:n menettelyn seurauksena. Näillä perusteilla raastuvanoikeus päätyi tuomitsemaan A:n petoksesta viiden kuukauden vankeurangaistukseen, jonka ohella A:n korvattavaksi määrättiin myös X Oy:n 19 000 markan tappio korkoineen.
A valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka arvioi asiaa hieman eri kantilta kuin raastuvanoikeus. Hovioikeuden mukaan raastuvanoikeudessa tapauksen osalta esitetystä näytöstä suurinta osaa voitiin pitää selvitettynä, mutta sen näkemyksen mukaan A:n menettelyssä ei ollut ollut kyse petoksesta, vaan petoksen yrityksestä. Tätä kantaa hovioikeus perusteli edellä mainitun osamaksukaupasta annetun lain säännöksen nojalla sillä, että auton myyntihinnaksi X Oy:n ja B:n välillä oli muodostunut hinnanalennuksen jälkeen 150 000 markkaa, joka oli 15 000 markkaa enemmän kuin tilityksen yhteydessä auton arvoksi määritelty 135 000 markkaa. Tällöin X Oy ei ollut hovioikeuden mukaan kärsinyt A:n menettelyn johdosta talaoudellista vahinkoa, vaan menettelyn voitiin katsoa täyttävän vain petoksen yrityksen tunnusmerkistön. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n kolmen kuukauden vankeurangaistukseen sanotusta rikoksesta ja vapautti hänet vahingonkorvausvelvollisuudesta.
A vaati korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan valituksessa, että syyte oltaisiin hylätty kokonaisuudessaan. Korkein oikeus otti tapausta arvioidessaan ensinnäkin huomioon, että auton arvoksi oltaisiin tilityksessä määritelty pienempi summa, mikäli matkamittaria ei oltaisi käsitelty ja näin ollen arvoa määritelty väärän lukeman perusteella. Korkeimman oikeuden mukaan A:n tarkoituksena oli ollut matkamittaria käsittelemällä ja siten X Oy.tä erehdyttämällä saada tilityksessä sovituksi korkeampi arvo autolle, minkä johdosta korkein oikeus katsoi A:n erehdyttäneen X Oy:ta hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä. Tällöin myös X Oy:lle oli syntynyt taloudellinen tappio, kun se oli joutunut alentamaan alun perin sovittua myyntihintaa 19 000 markalla. Näillä perusteilla ja huomioon ottaen sen, että vain A oli hakenut asiassa muutosta, korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin A:n syyllistyneen petoksen yritykseen eikä muuttanut näin ollen hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Asiassa esittelijänä toiminut nuorempi oikeussihteeri oli korkeimman oikeuden ratkaisusta poiketen sitä mieltä, ettei A:lla ollut ollut mahdollisuutta X Oy:n erehdyttämiseen, sillä yhtiöllä oli ollut tiedossa auton edelleenmyyntihinnan ja A:n hyväksi tilityksessä luetun arvon välinen olennainen ero. Esittelijä olisi tällä perusteella päätynyt hylkäämään syytteen kokonaisuudessaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa