» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat olleet avoliitossa, ja heille oli syntynyt tytär 11.8.1986. A oli tunnustanut isyyden, joka oli vahvistettu raastuvanoikeudessa 28.10.1986. A oli kuollut 9.1.1987. A:n vanhemmat nostivat isyyden kumoamiskanteen sillä perusteella, että lapsen siittämisen aikaan A ja B eivät vielä asuneet avoliitossa ja että B oli tuolloin ollut sukupuoliyhteydessä ainakin yhden muun miehen kuin A:n kanssa.
B vaati kanteen tutkimatta jättämistä. B katsoi, että A:lla ja B:llä ei ollut kanneoikeutta, koska A oli tietoinen toisestakin isäehdokkaasta, ja oli joka tapauksessa tunnustanut isyyden.
Raastuvanoikeus jätti kanteen tutkimatta. Se totesi, että todistajanlausunnon mukaan A tiesi toisesta isäehdokkaasta tunnustaessaan isyyden. Isyys oli tunnustettu 20.10.1986 laissa säädetyssä järjestyksessä, eikä A:n vanhemmilla ollut sen vuoksi kanneoikeutta.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Sen mukaan isyyden tunnustaminen oli laissa edellytetty kirjallinen selitys, eikä A:n vanhemmilla näin ollut kanneoikeutta.
Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen äänestystuloksella. Yksi jäsen oli sitä mieltä, että asia olisi pitänyt palauttaa raastuvanoikeuden tutkittavaksi,
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa