» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:68 oli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden viran puolesta tullut kiinnittää valittajan huomiota mahdollisuuteen peruuttaa valituksensa vastavalituksen rauettavin oikeusvaikutuksin. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eräistä muista rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus oli velvoittanut A:n maksamaan vahingonkorvauksia asianomistajalle. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt tiettyihin syytekohtien alakohtien mukaisiin tekoihin. A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Sen jälkeen, kun A:n vaatimukset ja niiden johdosta annetut vastaukset perusteineen oli hovioikeuden pääkäsittelyssä käsitelty, syyttäjä oli ilmoittanut toimittaneensa määräajassa käräjäoikeuteen vastavalituksensa. A ja hänelle määrätty puolustaja eivät kuitenkaan olleet saaneet tiedokseen vastavalitusta. A oli saanut tiedon syyttäjän vastavalituksesta vasta pääkäsittelyssä.
A valitti edelleen Korkeimpaan oikeuteen. A:n valituksen perusteella asiassa oli Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, olivatko hänen oikeutensa vastaajana hovioikeudessa olleet riittävästi turvatut tilanteessa, jossa hän oli saanut tiedon syyttäjän vastavalituksesta vasta pääkäsittelyssä. Korkeimman oikeuden mukaan valittajalle säädetty oikeus saada vastavalitus raukeamaan peruuttamalla oma valitus oli tärkeä osa syytetyn puolustautumismahdollisuuksia valitusasteessa. Korkein oikeus totesi puolustautumisoikeuden kannalta olevan keskeistä, että vastaajalle tosiasiassa taataan riittävä aika ja edellytykset valmistella puolustustaan. Riittävä aika määräytyy kuitenkin tapauskohtaisesti. Lain mukaan hovioikeus oli ollut velvollinen pyytämään kirjallisen vastauksen vastavalitukseen. Tässä tapauksessa kirjallista vastausta ei joka tapauksessa ollut pyydetty A:lta eikä mahdollisuutta kirjallisen vastauksen antamiseen ollut nimenomaisesti tarjottu. Vastavalituksessa esitetyt vaatimukset olivat tuttuja puolustajalle jo käräjäoikeuskäsittelystä, joten Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden olisi turvatakseen mahdollisuuden tehokkaaseen puolustautumiseen pitänyt viran puolesta peruuttaa jo aloitettu pääkäsittely ja tarjota vastaajalle mahdollisuus kirjallisen vastauksen antamiseen. Hovioikeus ei siis Korkeimman oikeuden mukaan ollut menetellyt virheellisesti hyväksyessään puolustajan ilmoituksen siitä, ettei lisäaikaa vastavalitukseen vastaamiseksi sinänsä tarvittu.
Lain mukaan vain pääkäsittelyä edeltänyt valituksen peruutus saa aikaan vastavalituksen raukeamisen. Vastavalituksen hovioikeuteen toimittamisessa tapahtuneen virheen takia vastaaja A kuitenkin oli saanut tiedon vastavalituksesta ja sen sisällöstä vasta pääkäsittelyn jo alettua. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden jäsenillä ja puolustajalla oli ollut eri näkemykset mahdollisuudesta peruuttaa jo aloitettu pääkäsittely siinä tarkoituksessa, että valittaja olisi voinut harkita valituksensa peruuttamista vastavalituksen rauettamiseksi. Korkein oikeus totesi, ettei A ollut vastavalituksen hovioikeuteen toimittamisessa tapahtuneen virheen vuoksi voinut menettää oikeuttaan saada vastavalitus raukeamaan valituksensa peruuttamalla. Hovioikeuden oli nimittäin Korkeimman oikeuden mukaan pitänyt huolehtia siitä, että A:lle varattaisiin tosiasiallinen mahdollisuus käyttää tätä oikeuttaan. Hovioikeuden laiminlyödessä tämän jäi Korkeimman oikeuden mukaan varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, että A:n puolustaja oli käsittänyt valituksen peruuttamisen vastavalituksen rauettavin oikeusvaikutuksin syntyneessä tilanteessa poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoi hovioikeuden menettelyn olleen puutteellista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen, jonka oli omasta aloitteestaan otettava se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioitava palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa