» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus eteni korkeimman oikeuden käsiteltäväksi siltä osin, oliko syyttäjällä oikeus hakea muutosta hovioikeuden päätökseen, jonka johdosta vangittu oli määrätty päästettäväksi vapaaksi.
Tapauksessa käräjäoikeus määräsi tapon yrityksestä epäiltynä vangitun A:n pidettäväksi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 8 §:n 1 momentin nojalla edelleen vangittuna, koska rikoksesta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta eikä vangitseminen asian laadun, epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi ollut kohtuutonta.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. A vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi vapaaksi, koska pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä ei ollut olemassa.
Hovioikeus lausui, että rikoslain mukaan tapon yrityksestä tuomittava vähimmäisrangaistus on neljätoista päivää vankeutta. A:n olosuhteista ei ollut pääteltävissä, että A menettelisi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 a, b tai c kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen edellytyksiä A:n vangitsemiselle ei enää ollut. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen ja määräsi A:n heti päästettäväksi vapaaksi, ellei hänen vangitsemiseensa ollut muuta syytä.
Syyttäjä vaati valituksessaan korkeinta oikeutta vahvistamaan, että rangaistuksen yleisiä vähentämisperusteita ei oteta huomioon harkitessa vangitsemisen edellytyksiä pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn kahden vuoden vähimmäisrangaistuksen käsillä oloa.
Korkein oikeus toteaa pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan, että vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Saman pykälän 2 momentin mukaan vangittu saa kuitenkin kannella päätöksestä. Lain mukaan ei siten muulla henkilöllä, kuten vangitsemisvaatimuksen tekijällä, ole oikeutta turvautua tähän muutoksenhakukeinoon.
Tapauksessa hovioikeus on A:n kantelun johdosta määrännyt hänet päästettäväksi vapaaksi. Se, että syyttäjän valituksen kohteena on hovioikeuden päätös, ei muuta sitä seikkaa, että vangitsemisvaatimuksen tekijällä ei ole oikeutta hakea muutosta vaatimuksen hylkäävään päätökseen. Näin ollen korkein oikeus ei tutki syyttäjän valitusta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa