» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kahdesta pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä B:n pahoinpitelyssä saamien vammojen leikkaushoidosta myöhemmin aiheutuvista kustannuksista. A valitti hovioikeuteen ja vaati, että rangaistusta alennetaan. A vaati myös, että hänet vapautetaan leikkauskuluja koskevasta korvausvelvollisuudesta sillä perusteella, että korvausvaatimus oli ennenaikainen, tai että korvausvelvollisuus ainakin alennetaan julkisen terveydenhuollon kustannustasoa vastaavaksi, sekä että kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta tuomittua korvausta alennetaan. Hovioikeus ei kuitenkaan myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkoratkaisuperusteella siltä osin, kuin kysymys oli B:lle maksettavaksi tuomittujen leikkauskulujen määrästä. Muilta osin perusteita luvan myöntämiselle ei ollut.
Lain mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä muutosperusteella, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeuden tulee myös myöntää lupa ennakkoratkaisuperusteella eli, jos asian jatkokäsittely on tärkeätä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa.
Korkein oikeus katsoi, että korvattavien leikkauskustannusten määrästä ei ollut esillä sillä tavoin selvästi, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta olisi aihetta epäillä. Kysymyksen voidaan arvioida tulevan käytännössä esiin suhteellisen usein, on myös yleisempää merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa. Näin ollen Alle olisi tullut myöntää tältä osin jatkokäsittelylupa sekä muutos, että ennakkoratkaisuperusteella.
Vahingonkorvauslain mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista. Korvausvelvollisuus kattaisi lähtökohtaisesti vain julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttämisestä perityt kustannukset. Tätä on perusteltu sillä, että normaalisti sairaanhoito on saatavissa julkisesta terveydenhuollosta. Yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttäminen on myös korvattava, jos sen käyttäminen on vahinkoa kärsineen hoidon kannalta perusteltua. Näin on esimerkiksi silloin kun hoitoa ei ole julkiselta saatavissa tai jonotus on pitkä. Käräjäoikeus oli tapauksessa velvoittanut A:n suorittamaan vahingonkorvaukseksi lähes yksityiseltä palvelun tarjoajalta saadun arvion suuruuden. Käräjäoikeus ei tuonut perusteluissaan esille sellaisia syitä joiden johdosta tapauksessa tulisi määrittää korvaus yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttämisestä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa