» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa sovellettiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaa, jonka mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voitiin säädetyin edellytyksin purkaa vastaajan eduksi. Purkaminen on mahdollista, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tai on erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen. Tapauksessa A haki korkeimmalta oikeudelta hovioikeuden 29.1.2004 antaman tuomion purkua, koska se oli perustunut Helsingin hovioikeuden vuonna 1997 antamaan tuomioon, joka korkein oikeus oli purkanut 7.6.2004.
Korkeimman oikeuden mukaan asia oli selvä, sillä aiemmasta tuomion purkamisesta johtui, ettei A:n voitu katsoa olleen alun perinkään velkaa Tullihallitukselle, niin kuin puretussa tuomiossa oli katsottu, ja ettei A:n siten ollut voitu katsoa vahingoittaneen velkojan taloudellisia etuja. Tämän vuoksi A:n ei myöskään voitu katsoa syyllistyneen aiemmin hänen syykseen luettuun törkeään velallisen epärehellisyyteen.
Korkein oikeus purki hovioikeuden antaman tuomion. Syyte hylättiin ja A vapautettiin tuomitusta rangaistuksesta ja suorittamasta Tullihallitukselle korvausta oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen sekä suorittamasta valtiolle maksuttoman oikeudenkäynnin omavastuuosuuksia. Lisäksi A:lla oli oikeus saada takaisin, mitä häneltä on nyt puretun tuomion nojalla peritty.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa