Minilex - Lakipuhelin

Omaisuuden ositus ja omistusoikeus avioliitossa - KKO:2016:37


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Aviolitto
    Omistusoikeus avioliitossa
    Omaisuuden ositus

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:37 oli kysymys omaisuuden osituksesta ja omistusoikeudesta avioliitossa. Kiinteistöstä tehdyn kauppakirjan mukaan ostajana oli yksin mies T. Lainhuuto kiinteistöön oli myös myönnetty yksin T:lle. Puolisot T ja S olivat kuitenkin osallistuneet yhdessä kiinteistön hankkimista koskeviin toimiin ja edelleen kaupan rahoittamiseen. Vaimo S vaati osituksessa, että hänen katsotaan omistavan puolet kiinteistöstä. Tapauksessa oli perimiltään kysymys siitä, toimitetaanko ositus perusteella, että mies omistaa yksin kiinteistön vai katsotaanko, että kiinteistön omistavat puolisot puoliksi.

Puolisoiden vireille tulleeseen avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa S oli siis vaatinut, että pesänjakaja vahvistaa hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. Hänen mukaansa kiinteistö oli ollut tarkoituksena hankkia puolisoille yhteisesti sekä heidän lastensa yhteiseen käyttöön kesäasuntona. S esitti näyttönä yhteishankintatarkoituksesta, että hän oli rahoittanut kiinteistön kauppahintaa merkittävällä osuudella. Hän oli myös olut aktiivinen hankinnassa kokonaisuudessaan sekä maksanut kiinteistöön kohdistuvia menoja. S vetosi myös siihen, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut lahjoittaa kiinteistön rahoittamiseen varojaan. T katsoi taas puolestaan, että kiinteistö oli hankittu yhteisestä tahdosta yksin T:lle. Aviopuolisoilla oli ollut avio-oikeus kaikkeen toisen omaisuuteen. T ei ollut halunnut, että eron sattuessa kaikki avio-oikeuden alainen omaisuus tulisi käytännössä S:n omistukseen. S oli tähän suostunut ja siksi T:n mukaan heidän voitiin katsoa sopineen, että kiinteistö kuului yksin T:lle.

Pesänjakaja oli katsonut, ettei S:n esittämä näyttö yhteishankintatarkoituksesta ollut riittävä. Hän oli määrännyt, että kiinteistö kuului yksin T:lle. Käräjäoikeus katsoi vastaisesti, että aviopuolisoiden tarkoitus oli kiinteistöä hankkiessa ollut, että he omistavat sen yhdessä. Käräjäoikeus vahvisti S:n omistusosuuden kiinteistöstä hänen maksamansa kauppahintaosuuden perusteella.

S sekä T hakivat muutosta hovioikeudessa. Niin ikään hovioikeus katsoi, että sekä T että S olivat toimineet kiinteistön kaupassa yhteiseen lukuun. Edellä sanottua osoitti molempien osapuolten osallistuminen kiinteistön kaupan rahoitukseen, S:n toimiminen T:n lainan takaajana, yhteinen riskinotto, kiinteistön yhteinen käyttö, sekä varainsiirtoveron maksaminen puoliksi. Hovioikeus näin katsoi, että aviopuolisoiden tarkoitus oli kiinteistöä hankkiessa ollut omistaa se yhdessä ja vahvisti S:n omistusosuudeksi puolet kiinteistöstä.  

Oikeuskäytännössä puolisoiden väliset omistuskysymykset on vakiintuneesti ratkaistu noudattaen yleisiä varallisuusoikeudellisia sääntöjä. Omaisuuden omistajana pidetään vakiintuneesti sitä, joka saannon perustella omaisuuden on hankkinut taikka saanut. Korkein oikeus totesi, että huolimatta S:n osallistumisesta kiinteistön kaupan rahoitukseen, hankintatoimeen sekä kiinteistön yhteiskäyttö, puolisot olivat kuitenkin kaupantekohetkellä tietoisesti sekä tarkoituksellisesti toimineet siinä tarkoituksessa, että T tulee yksin kiinteistön omistajaksi. Korkein oikeus antoi painoarvoa nimiperiaatteelle ja nimenomaisesti kaupantekohetken tarkoitukselle. Korkein oikeus katsoi, ettei vaimo ollut osoittanut puolisoiden tarkoituksena olleen hankkia kiinteistö yhteiseksi ja miehen toimineen kaupassa vaimon lukuun. Puolisot olivat näin hyväksyneet kiinteistönkaupan tehtäväksi siten, että ostajana oli yksin mies. Asiassa ei ollut siten perusteita poiketa kiinteistön kauppakirjan sanamuodosta jonka mukaan omistajana oli yksin T. Näin hovioikeuden tuomio kumottiin. 

 

Selaa lakitietoa