» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa eloonjääneen puolison A:n ja kuolleen puolison B:n perillisten välillä oli toimitettu toimitusositus pesänjakajan toimesta. Toimitusosituksessa oli ilmennyt, että A:n avio-oikeuden alaan kuuluvan omaisuuden säästö oli B:n kyseistä säästöä suurempi. A oli kieltäytynyt avioliittolain 103 §:n 2 momenttiin viitaten luovuttamasta omaisuuttaan osituksessa B:n perillisille. Mainitussa säännöksessä ilmaistaan, ettei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille silloin, kun ositus toimitetaan sen jälkeen, kun toinen puolisoista on kuollut. Tapauksessa kyse oli säännöksessä tarkoitetusta, oikeuskirjallisuudessa myös jäämistöositukseksi kutsutusta, toimituksesta. Ositus oli toimitettu A:n luovutusta koskevan kieltäytymisilmoituksen mukaisesti, eikä A:ta oltu velvoitettu luovuttamaan omaisuuttaan B:n perillisille. Osa kuolinpesän osakkaista oli kuitenkin moittinut toimitettua ositusta, mistä johtuen hovioikeus oli palauttanut asian uudelleen pesänjakajan käsiteltäväksi. A oli kuollut sinä aikana, kun toimitettua ositusta koskeva moitekanne oli ollut vielä vireille hovioikeudessa.
Tarkasteltavaksi tuli se, voitiinko A:n omaisuuden luovutuksesta kieltäytymistä koskevan ilmoituksen katsoa olevan voimassa vielä A:n yleistestamentin saajan C:n ja B:n perillisten välillä uudelleen toimitettavassa osituksessa. C vaati toimituksessa, että kyseinen ilmoitus luettaisiin hänen hyväkseen. Pesänjakajan mukaan ilmoitusta koskevaa säännöstä ei voitu tulkita laajentavasti lesken perillisen hyväksi. C määrättiin uudelleen toimitetussa osituksessa luovuttamaan B:n perillisille tasinkona osa siitä omaisuudesta, jonka hän oli saanut testamentilla A:lta.
C nosti ositusta koskevan moitekanteen käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi avioliittolain 103 §:n 2 momentin koskevan eloonjääneen puolison elinaikana toimitettavaa ositusta, mutta sitä ei kuitenkaan ollut mahdollista päätellä, tarkoitettiinko momentissa ainoastaan lainvoimaista ositusta. Käräjäoikeus tulkitsi säännöstä sanamuodon mukaisesti niin, että leskelle osoitettu oikeus toteutuisi vasta osituksen saatua lainvoiman. Kysymys oli säännöksessä tasingon luovuttamisvelvollisuudesta. Käräjäoikeuden mukaan lesken esittämän vaatimuksen tarkoittama oikeus siirtyi seuraantoa koskevien säännösten mukaan niin, etteivät seuraannot poistaneet oikeutta. Säännöksen katsottiin koskevan varallisuusoikeutta ja pyrkivän lesken aseman turvaamiseen. Oikeutta ei pidetty henkilökohtaisena niin, ettei se voisi siirtyä toiselle henkilölle. Käräjäoikeus päätyi siihen, ettei lesken oikeus kieltäytyä luovuttamasta omaisuutta kuolleen puolison perillisille edellyttänyt, että ositus olisi tullut lainvoimaiseksi, vaan jo ilmoitus kieltäytymisestä riitti toteuttamaan tarkoitetun oikeuden. Lesken oikeuden katsottiin voivan siirtyä lesken perilliselle. Kun ositus oli aloitettu A:n eläessä ja hän oli tehnyt ilmoituksen pesänjakajalle, katsottiin oikeuden, jota ilmoitus ilmensi, siirtyvän C:lle A:n kuollessa. Käräjäoikeus kumosi osituksen palauttaen sen pesänjakajalle, jonka tuli jatkaa toimitusta edelleen. Toimituksessa tuli käräjäoikeuden mukaan menetellä niin, ettei C olisi velvollinen luovuttamaan tasinkoa B:n perillisille A:lta testamentin myötä saamastaan omaisuudesta.
B:n perilliset valittivat asiassa hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui edelleen korkeimmassa oikeudessa, kun B:n perillisille myönnettiin asiassa valituslupa, jonka myötä perilliset vaativat kanteen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli pääosin kysymys siitä, voitiinko A:n omaisuuden luovuttamisestä kieltäytymistä koskevan ilmoituksen katsoa olevan voimassa A:n yleistestamentinsaajan C:n hyväksi, kun ositus toimitettiin uudelleen A:n kuoltua. Korkein oikeus katsoi tapauksessa sovellettavan säännöksen tarkoituksena olevan suojata leskeä silloin, kun ositus toimitetaan hänen elinaikanaan. Säännöksen katsottiin suojaavan leskeä henkilökohtaisesti niin, ettei sen tulisi koitua hänen perillistensä hyväksi, jos osituksen toimittamista ei oltu tehty lesken yhä eläessä. Korkein oikeus huomioi asiasta oikeuskirjallisuudessa esitetyt useammat toisistaan eriävät kannat.
Korkein oikeus päätyi osaltaan tulkintaan, jonka mukaan lesken ilmoitus säännöksen tarkoittamaan oikeuteen vetoamisesta raukeaa, jos leski kuolee ennen kuin ositus saadaan saatettua loppuun. Kantaa perusteltiin muun muassa avioliittolain mukaisella pääsäännöllä puolisoiden välisestä avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketun säästön tasajaosta ositusta toimitettaessa avioliiton purkauduttua. Sovellettavan säännöksen katsottiin merkitsevän jo lähtökohtaisesti kyseisestä pääsäännöstä poikkeamista, minkä lisäksi pääsäännön katsottiin soveltuvan tavallisesti myös perillistahoihin. Säännöksen sanamuodon mukaisen tulkinnan ja tarkoituksen katsottiin johtavan siihen, ettei säännöksen leskelle osoittaman oikeuden tulisi tulla tämän perillistahojen hyväksi, mikäli leski itse kuolee osituksen aikana. Jos ositus ehditään toimittaa loppuun saakka ennen lesken kuolemaa, voi etuus tosin tällöin koitua myös perillistahojen hyväksi.
Tapauksen osalta oli harkittava edelleen sitä, voitaisiinko säännöstä soveltaa mainitulla tavalla myös lesken kuoltua tilanteessa, jossa ositus on kertaalleen jo toimitettu hänen elinaikanaan ja kyse on moitekanteesta johtuen uudelleen toimitettavasta osituksesta. Korkein oikeus katsoi lesken ilmoitusta koskevan tulkinnan voivan tulla sovellettavaksi samalla tavoin myös kyseisenlaiseen tilanteeseen. A:n antaman omaisuuden luovuttamisesta kieltäytymistä koskevan ilmoituksen ei korkeimman oikeuden mukaan katsottu näin ollen voivan olla voimassa C:n hyväksi, kun ositusta toimitettaisiin uudelleen moitekanteen johdosta. Korkeimman oikeuden mukaan pesänjakaja oli toimittanut osituksen moitituilta osin oikein, minkä vuoksi korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot sekä hylkäsi kanteen.
Tapauksen käsittelystä voidaan yleisesti ottaen huomioida korkeimman oikeuden tulkinta lesken ilmoituksesta johtuvan oikeuden henkilökohtaisuudesta ja tarkoituksesta lesken suojaamiseen hänen elinaikanaan sekä se, miten mainitun kaltainen tulkinta on vaikuttanut käsittelyn lopputulokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa