» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A ja B oli tuomittu avioeroon. Omaisuuden ositusta toimittamaan määrätty pesänjakaja vaati käräjäoikeutta määräämään, että puolisoiden omistama kiinteä ja irtain maatalousomaisuus oli hänen toimestaan myytävä, koska ositusta ei voitu hänen mukaansa muuten toimittaa.
Käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan hakemuksen, koska puolisot eivät olleet päässeet osituksesta sopimukseen eikä omaisuuden jakaminen muulla tavalla ollut tilanteessa tarkoituksenmukaista.
B valitti hovioikeuteen ja vaati hakemuksen hylkäämistä. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi maatilan olevan jaettavissa, ja vaikka maatila ei olisi ollut enää jakamisen jälkeen elinkelpoinen, eivät elinkeinolliset syyt hovioikeuden mukaan ollut riittävä peruste myyntiluvan saamiselle. Koska ositettavan omaisuuden jaolle ei ollut näytetty olevan lain tarkoittamaa estettä, ositus oli toimitettavissa jakamalla omaisuus. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi pesänjakajan hakemuksen.
Tämän jälkeen pesänjakaja valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi omaisuuden myymisen olevan viimesijainen keino osituksen toimittamiseksi. Kuitenkin harkittuaan yhteisomistussuhteen pysyttämisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja keskenään, se katsoi, että yhteisomistussuhteen pysyttämistä vastaan puhuvia seikkoja oli pidettävä painavampina. Tämän takia se katsoi, ettei ositusta voitu saada toimitetuksi muutoin kuin myymällä pesänjakajan hakemuksessa tarkoitettu omaisuus.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi, että käräjäoikeuden päätöksessä mainittu omaisuus oli pesänjakajan toimesta myytävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa