» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO 2003:121 olennainen oikeudellinen kysymys oli se, estikö konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin kuittauskielto kuittauksen. Konkurssisääntö on nykyään kumottu.
Kiinteistöosakeyhtiö oli vuokrannut liikehuoneiston yhtiölle, joka oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu läheinen. Huoneiston vuokrannut yhtiö jätti vuokria maksamatta usean kuukauden ajalta. Kiinteistöyhtiö asetettiin jonkin ajan kuluttua konkurssiin. Kiinteistöyhtiön konkurssipesän velkoessa maksamatta jääneitä vuokria, vuokralla ollut yhtiö kieltäytyi maksamasta katsoen, että sillä oli oikeus käyttää kiinteistöyhtiöltä oleva saatavansa vuokrasaatavien kuittaukseen. Asiaa käsiteltiin Savonlinnan käräjäoikeudessa, Itä-Suomen hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi, että konkurssisäännön 33 §:n 3 momentissa olevan kuittausrajoituksen tarkoitus oli estää velkojaa tarkoituksellisesti aikaansaamasta tilannetta, jossa kuittausta voitaisiin sopimattomalla tavalla käyttää hyväksi velallisen konkurssissa. Käräjäoikeus tuomitsi vuokralla olleen yhtiön maksamaan rästissä olevat velat konkurssipesälle. Vuokralla ollut yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että konkurssisäännön 33 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuittausrajoitus ei koske kysymyksessä olevaa vuokravelkaa, kun itse vuokrasopimuksia ei ole tehty kuittaustilanteen järjestämiseksi. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Kiinteistöyhtiö valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati vuokralla ollutta yhtiötä maksamaan vuokrat korkoineen.
Korkein oikeus kiinnitti oikeudellisessa arvioinnissaan aluksi huomiota siihen, milloin vuokralla ollut yhtiö on sitoutunut maksuun. Onko ratkaisevana hetkenä ollut vuokrasopimuksen tekeminen vai erääntyneen vuokran maksamattajättäminen? Tämä kysymys oli olennainen, sillä takaisinsaantilain 10 §:n mukaan maksu (eli tässä tapauksessa kuittaus) voi perääntyä jos se on suoritettu tiettynä määräaikana ennen konkurssiin asettamista. Korkein oikeus päätyi katsomaan, että vuokrasopimuksen solmimisajankohta oli tässä kysymyksessä paremmin lain sanamuotoa vastaava vaihtoehto. Tämän vuoksi edellytyksiä peräyttämiselle ei ollut takaisinsaantilain 10 §:n perusteella.
Korkein oikeus kiinnitti punninnassaan huomiota myös siihen, onko kyseessä ollut keinotekoisen kuittaustilanteen järjestäminen. Takaisinsaantilain 5 §:n mukaan oikeustoimi, jolla on yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, voidaan määrätä peräytymään. Korkeimman oikeuden mielestä tapauksesta ei ilmennyt, että kyseessä olisi keinotekoisesti tai muuten sopimattomasti järjestetty kuittaustilanne. Tämän tyyppisenä järjestelynä ei korkeimman oikeuden mukaan voitu pitää vielä sitä, että vuokralla oleva yhtiö on jättänyt vuokran maksamatta, kun kiinteistöyhtiö ei enää kyennyt huolehtimaan sitoumuksistaan. Takaisinsaantilain 5 §:n perusteella ei siis ollut edellytyksiä kuittauksen peräyttämiselle.
Korkein oikeus totesi, että vuokralla olleella yhtiöllä ei ollut estettä käyttää vuokrasaatavia kuittaukseen, ja konkurssipesän kanne hylättiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa