» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Urakoitsija B:n yrityssaneerausmenettelyn aikana urakan tilaaja A oli purkanut urakkasopimuksen. Perusteena oli ollut rakennusalan yleisten sopimusehtojen mukainen erityinen purkuperuste ja A oli ilmoittanut sen olemassaolosta jo ennen, kuin B:n saneerausmenettely oli alkanut. Kun saneerausmenettely oli ollut käynnissä, tilaaja A oli korvannut kolmansille osapuolille vahinkoja, jotka olivat aiheutuneet urakassa. Kun B ajautui konkurssiin, A vaati etuoikeutta sopimuksen purkamisesta aiheutuneelle vahingonkorvaussaatavalleen ja niille saataville, jotka olivat syntyneet kolmansille maksetuista korvauksista. Asiassa oli kyse siitä, oliko A:n saatavat syntyneet ennen, kuin saneerausmenettely oli alkanut vai vasta sen aikana.
B:n saneerausmenettely oli alkanut 1.2.2002 ja A oli purkanut sopimuksen urakasta 16.4.2002. B asetettiin konkurssiin 10.5.2002. Käräjäoikeus vahvisti tuomiossaan B:n konkurssipesän varoista maksettavaksi A:lle korvaussaatavia sekä urakkasopimuksen mukaisia yhden vuoden takuuajan vastuita. Korvaussaatavien osalta käräjäoikeus totesi niille etuoikeuden. Hovioikeudessa korvaussaatavia korotettiin käräjäoikeuden tuomitseminen korkoineen ja etuoikeuksineen.
Korkeimman oikeuden valituksessa konkurssipesä esitti vaatimuksen, että hovioikeuden tuomio on kumottava siltä osin kuin A:n saataville oli annettu etuoikeus. Konkurssipesän mukaan saatavilla ei ollut etuoikeutta.
Korkein oikeus arvioi A:n valvomien saatavien asemaa konkurssissa. Saneerausmenettely oli kestänyt ajan 1.2.2002-10.5.2002. Viimeisenä päivänä B oli asetettu konkurssiin. A:n etuoikeuden kannalta korkein oikeus arvioi keskeiseksi sen, olivatko A:n saatavat syntyneet saneerausmenettelyn aikana eli uusia velkoja vai menettelyssä huomioitavia saneerausvelkoja.
Uusilla veloilla oli lain mukaan etuoikeus konkurssissa, joka alkaa saneerausohjelman aikana tai kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun saneerausmenettely on ilman ohjelman vahvistamista keskeytynyt eli lakannut. Saneerausvelat olivat kaikkia velallisen velkoja, jotka olivat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Vahingonkorvausvelan katsottiin laissa syntyneen siinä tilanteessa, kun vahingonkärsijä sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta. Sopimusrikkomukseen perustuva velka syntyi lain mukaan silloin, kun toinen sopijapuoli oli saanut toinen sopimusrikkomuksesta.
KKO totesi ratkaisevaa olevan sen, milloin sopimuskumppani on saanut riittävän varman tiedon velallisen olosuhteista, joiden nojalla sopimuskumppanilla on aihetta alkaa valvoa oikeuksiaan, jotka perustuvat sopimusrikkomukseen, sillä mikäli olosuhteet ovat tiedossa ennen, kuin saneerausmenettely alkaa, kyseessä on saneerausvelka. KKO:n mukaan olosuhteet ovat olleet A:n tiedossa jo ennen kuin saneerausmenettely on alkanut, joten sen perusteella ne A:n saatavat, jotka perustuivat urakkasopimuksen purkamiseen, olivat saneerausvelkoja eikä niillä siten ollut etuoikeutta konkurssissa.
Myös korvaussaatavat olivat KKO:n mukaan lähtökohtaisesti saneerausvelkaa, koska niiden alkuperäinen peruste oli syntynyt sitoutumisella urakkasopimukseen vuonna 2001. A oli lausunut, että sen ja B:n välisen suhteen osalta merkitystä ei ole ollut sillä, milloin vahingot kolmansille osapuolille olivat syntyneet. Korkein oikeus totesi siten, ettei takautumissaatavilla (eli korvaussaatavilla) ole lain mukaista etuoikeutta B:n konkurssissa. A:n saatavat eivät olleet etuoikeutetussa asemassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa