» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asian KKO:2015:85 taustalla oli Kiinteistöosakeyhtiö ja K Oy:n 9.6.2010 tekemä urakkasopimus uudisrakennuksen pääurakoinnista, johon sovellettiin Rakennusalan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.
Kiinteistöosakeyhtiö purki urakkasopimuksen 11.3.2011 Rakennusalan yleisten sopimusehtojen nojalla vedoten rakennustyön myöhästymiseen ja siihen, että K Oy ei ollut täyttänyt urakkasopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan. Sopimuksen purun jälkeen kiinteistöosakeyhtiö oli 15.3.2011 ottanut työmaan ja siellä olleet rakennustavarat haltuunsa Rakennusalan yleisten sopimusehtojen tarkoittamalla tavalla. K Oy asetettiin 1.4.2011 konkurssiin 31.3.2011 vireille tulleesta hakemuksestaan.
Kiinteistöosakeyhtiö valvoi K Oy:n konkurssissa urakkasopimuksen purun perusteella syntynyttä vahingonkorvaussaatavaa sekä asuinhuoneistojen vuokrasopimuksiin perustuvia saatavia ja ilmoitti samalla käyttävänsä työmaan haltuunotossa tapahtunutta rakennustarvikkeiden ja julkisivutiilien käyttöönottoa K Oy:lle syntyneen 28 000 euron velan saatavansa kuittaukseen. K Oy:n konkurssipesän hoitaja riitautti kuittausvaatimuksen sillä perusteella, että kaikki K Oy:n omaisuus on kuulunut konkurssipesälle, sillä tavaroiden haltuunotto ei ole perustanut saatavaa yhtiölle vaan vasta konkurssipesälle. Hän kuitenkin hyväksyi kiinteistöosakeyhtiön valvomien saatavien perusteen. Konkurssipesänhoitajan kannan mukaan Rakennusalan yleisten sopimusehtojen määräys oikeudesta käyttää urakoitsijalle tai konkurssipesälle kuuluvien tavaroiden käytöstä syntynyttä velkaa vahingonkorvaussaatavan kuittaukseen on konkurssilain vastainen, eikä kiinteistöosakeyhtiöllä sen vuoksi ole kuittausoikeutta.
Käräjäoikeus vahvisti päätöksessään jakoluettelon ja katsoi, ettei kuittausvaatimuksen riitautusta voitu ratkaista konkurssiasiassa esitetyn selvityksen perusteella. Asian käsittelyä jatkettiin riita-asian käsittelystä säädetyssä järjestyksessä ja kiinteistöosakeyhtiö vaati vahvistettavaksi, että sillä on oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen konkurssin alkaessa K Oy:lle ollutta velkaansa vastaan, minkä vaatimuksen käräjäoikeus hyväksyi.
K Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa asiassa korkeimmassa oikeudessa. Valituksessaan konkurssipesä vaati, että kiinteistöosakeyhtiön kanne hylätään ja vahvistetaan, että kiinteistöosakeyhtiöllä ei ole oikeutta käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen konkurssipesällä olevaa saatavaa vastaan. Kiinteistöosakeyhtiö puolestaan vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden mukaan kyse oli siitä, oliko kiinteistöosakeyhtiön velka K Oy:lle kuuluneiden rakennustarvikkeiden käyttämisestä rakennustyöhön syntynyt ennen K Oy:n konkurssia ja ollut siten kuittauskelpoinen, sekä siitä, estävätkö konkurssilain kuittausta konkurssissa koskevat säännökset kiinteistöosakeyhtiön vaatiman kuittausoikeuden.
Korkein oikeus arvioi asiaa konkurssilain ja aiempien päätöstensä valossa. Aiemmissa ratkaisuissaan se oli katsonut, että ennen konkurssin alkamista tapahtunutta tarvikkeiden haltuun ottamista ei voitu pitää konkurssituomiossa maksettavaksi vahvistetun rakennuttajan vahingonkorvaussaatavan lyhennysmaksuna ja että rakennuttajalla oli oikeus käyttää vahingonkorvaussaatavaansa urakoitsijalle olevan, tarvikkeiden haltuun ottamisesta johtuneen velkansa kuittaukseen. Toisessa tapauksessa kun kysymyksessä olevassa tilanteessa urakkasopimuksen purkaminen oli tapahtunut vasta joitakin päiviä urakoitsijan konkurssin jälkeen, korkein oikeus oli katsonut, että molemminpuoliset saatavat olivat perustuneet ennen konkurssia tehdyn urakkasopimuksen ehtoihin ja johtuneet urakoitsijan konkurssiin joutumisesta aiheutuneesta urakkasopimuksen purkamisesta ja siten samasta oikeusperusteesta, joten rakennuttajalla on ollut oikeus vähentää konkurssipesän vaatima korvaus konkurssissa maksettavaksi tuomitusta vahingonkorvaussaatavastaan.
Kyseisessä asiassa kiinteistöosakeyhtiön velka oli syntynyt sen otettua Rakennusalan yleisten sopimusehtojen mukaisesti rakennustyömaan haltuunsa ja käytettyään työmaalla olevia rakennustarvikkeita kesken jääneiden rakennustöiden jatkamiseen. Rakennustarvikkeet siirtyivät kiinteistöosakeyhtiön haltuun 15.3.2011, jolloin kiinteistöosakeyhtiö oli saanut oikeuden määrätä haltuun otetusta omaisuudesta ja jolloin sille oli syntynyt velvollisuus maksaa käypä hinta rakennustarvikkeista. Maksuvelvollisuus K Oy:lle on siis syntynyt ennen yhtiön konkurssia joten saatavat olivat lähtökohtaisesti keskenään kuittauskelpoisia.
Konkurssilaissa on kuitenkin rajoitettu konkurssivelkojan kuittausoikeutta kuittauskiellolla, joka kyseisen lain esitöiden mukaan koskee tilannetta, jossa velkoja, jolla jo on saatava konkurssivelalliselta, itse velkaantuu velalliselle pyrkien näin kuittaustilanteen luomiseen eli kuittaus on haluttu estää, mikäli kuittaustilanne on järjestetty velkojan maksunsaannin varmistamiseksi. Jos saatavien kuittaaminen on velkojan ja velallisen liiketoimissa ollut muutoinkin tavanomaista, kuittauskielto ei sovellu myöskään sen vuoksi, etteivät maksun takaisinsaannin edellytykset täyty.
Kyseisessä asiassa kiinteistöosakeyhtiö oli purkanut urakkasopimuksen, kun rakennustyö oli viivästynyt ja keskeytynyt. Asiassa ei tullut esiin seikkoja, joista voitaisiin päätellä, että työmaan haltuunotolla ja rakennustarvikkeiden käytöllä töiden jatkamiseen olisi tavoiteltu kuittausmahdollisuuden keinotekoista synnyttämistä. Koska myöskään haltuun otetut rakennustarvikkeet eivät olleet laadultaan, määrältään tai arvoltaan epäsuhteessa urakkaan tai sen silloiseen valmiusvaiheeseen nähden korkein oikeus päätyi katsomaan, että kiinteistöosakeyhtiön toteuttama rakennustarvikkeiden haltuunotto ja siitä seurannut velkaantuminen K Oy:lle eivät ole tapahtuneet sellaisissa olosuhteissa, että menettely olisi rinnastettavissa K Oy:n kiinteistöosakeyhtiölle suorittamaan maksuun. Kyse ei siis ollut kielletystä kuittauksesta, vaan kiinteistöosakeyhtiöllä oli korkeimman oikeuden mukaan sen vaatima kuittausoikeus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa