» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
AP:n konkurssipesä oli takaisinsaantilain nojalla todennut, että yhtiö oli suorittaessaan maksuja suosinut kahta vakuutusyhtiövelkojaa muiden velkojien kustannuksella.
Asianajaja, joka oli vastannut vakuutusyhtiöiden perinnästä, oli käräjäoikeudessa kertonut, ettei yhtiöiden tarkoituksena ollut ollut kaikkien AP:n velkojen periminen, vaan tavoitteena oli saada pysäytettyä velan kasvu. Yhtiöt olivat lähettäneet AP:lle konkurssiuhkaisia maksukehotuksia. Saatavat olivat olleet riidattomia, eikä niissä ollut ilmennyt epäselvyyksiä. Korkeimman oikeuden mukaan konkurssiuhkaisen maksukehotuksen toimittaminen ei lähtökohtaisesti ole sopimatonta menettelyä.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ole tullut näytetyksi, että AP oli suorittanut maksuja tarkoituksenaan kiertää konkurssin vaikutuksia, joten vakuutusyhtiöitä ei ole suosittu muiden velkojien kustannuksella.
Takaisinsaantilain mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy muun muassa, jos velkaa on maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Korkein oikeus piti määrää huomattavana, sillä vakuutusyhtiölle maksettu velka on ollut noin 23,5 prosenttia pesän varoista. Kaikki maksusuoritukset on tehty sen jälkeen, kun AP:lle oli annettu tiedoksi konkurssiuhkainen maksukehotus ja vakuutusyhtiöt olivat muutenkin kohdistaneet siihen painostustoimia maksujen saamiseksi. Maksut eivät siten ole olleet yrityksen juoksevien asioiden hoitoon kuuluvia säännöllisiä suorituksia. Korkein oikeus katsoi, että kysymyksessä olevat maksut eivät ole takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitettuja tavanomaisia suorituksia.
Molemmat vakuutusyhtiöt vapautettiin palautusvelvollisuudesta osittain.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa