» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuudesta ja vakuutussopimuksen tulkinnasta. Tapauksessa A:n äiti B teki vakuutusyhtiön kanssa täysajan yksityistapaturmavakuutusta koskevan vakuutussopimuksen. A merkittiin edunsaajaksi kuolemantapauksen varalta. Vakuutuksen myöntämiseen liittyi terveysselvitys, jossa B vastasi kieltävästi kysymykseen, onko hänellä viiden viimeisen vuoden aikana ollut hoitoa vaatinut alkoholiongelma. B kuoli tapaturmaisesti ja A vaati vakuutusyhtiöltä 102 000 markan määräistä kuolemantapauskorvausta vakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvauksia vedoten B:n vilpilliseen menettelyyn tiedonantovelvollisuutensa suhteen jättämällä kertomatta vaikeasta alkoholiongelmastaan.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Käräjäoikeuden mukaan B:llä oli viimeisen viiden vuoden aikana ollut hoitoa vaatinut alkoholiongelma, joten vakuutusyhtiö ei ollut velvollinen maksamaan vakuutuskorvauksia A:lle. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja velvoitti vakuutusyhtiön maksamaan A:lle kuolemantapauskorvauksena 102 000 markkaa tapaturmavakuutuksen perusteella. Hovioikeus katsoi, ettei B ollut saanut vakuutushakemuksen terveysselvitysosassa tarkoitettua hoitoa alkoholiongelmaan terveysselvityksen allekirjoittamista edeltäneiden viiden viimeisen vuoden aikana.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja vapautti vakuutusyhtiön kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle. B oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. B:n sairauskertomuksien perusteella hänellä oli vakava alkoholiongelma, jonka vuoksi hän oli myös sairaalassa hoidettavana. Selvityksistä ei kuitenkaan ilmennyt, oliko B ollut sairaalassa nimenomaan alkoholiongelman vuoksi viiden viimeisen vuoden aikana ennen vakuutussopimuksen allekirjoittamista. Sairauskertomuksissa oli kuitenkin merkintöjä tapaturmista, joihin B oli joutunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Korkein oikeus piti tapauksessa selvänä, ettei vakuutusta olisi myönnetty B:lle, jos vakuutusyhtiön tiedossa olisi ollut B:n alkoholiongelman vakavuus.
Korkein oikeus myönsi, että terveysselvityksen ilmaus "hoitoa vaatinut alkoholiongelma" oli sanamuodoltaan jossain määrin tulkinnanvarainen, mutta sen tarkoitus oli kuitenkin selvittää alkoholiongelman vakavuusastetta ja sitä, oliko vakuutettavalla objektiivisesti arvioiden sellainen alkoholiongelma, joka edellyttäisi hoitoa, ja jolla olisi vaikutusta vakuutuksen myöntämiseen.
Kysymystä ei voitu sen tarkoitus ja alkoholisairauden laatu huomioon ottaen pitää sellaisella tavalla epäselvänä, että sitä tulisi tulkita vakuutuksenottajan hyväksi. B ei ollut antanut vakuutusyhtiön kysymykseen oikeaa ja täydellistä vastausta, ja oli siten laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa