» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys matkarahtaussopimuksen mukaisesta seinsonta-ajasta ja siitä, miten se laskettiin. Rahdinottaja ja rahdinantaja olivat sopineet seisonta-ajasta lastin lastausnopeuden perusteella. Seisonta-ajan ylityksestä oli sovittu korvaus.
Rahdinottaja nosti kanteen rahdinantajaa vastaan käräjäoikeudessa ja vaati lisää korvausta jo suoritetun määrän lisäksi. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Ratkaisevaksi seikaksi nousi eri satamien erilaiset ehdot. Oikeus totesi, ettei korvauksen määrä voinut riippua niin sattumanvaraisesta seikasta kuin missä satamassa lastaus aloitettiin. Lastauksesta tuli siis tehdä yhteislaskelma eikä jokaisen sataman kohdalta erikseen.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus katsoi, ettei aloitussatama ollut sattumanvarainen seikka, sillä siitä oli sopimuksella sovittu. Laskelmaa ei voitu perustaa siihen, minkälaisiin erilaisiin vaihtoehtoihin voitaisiin päätyä eri tavoilla, kun rahtauksesta ja maksettavasta rahdista ja kustannusten jakamisesta ynnä muusta oli matkarahtaussopimuksella sovittu. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa