» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO 2004:118 koski tilannetta, jossa A:lla ja B:llä oli yhteinen nelivuotias lapsi ja A halusi poistaa B:n tapaamisoikeuden lapsen edun takia. A:n ja B:n suhde oli ollut väkivaltainen ja B oli myös uhannut viedä lapsen Turkkiin kasvatettavaksi. Lisäksi aikaisemmat tapaamiset olivat lähes poikkeuksetta päätyneet riitelyyn, eikä B ollut osoittanut kiinnostusta tutustua lapseensa. Lapsi oli joutunut kärsimään pelkotiloista ja ahdistuneisuudesta, ja tämä olikin ilmennyt esimerkiksi kasteluna ja rauhattomuutena. B kuitenkin vaati, että hänellä olisi tapaamisoikeus neljän kuukauden jälkeen joka toinen viikonloppu ja kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti kesälomalla. Käräjäoikeus ei hyväksynyt kummankaan hakemusta sellaisenaan, vaan rajoitti tapaamisoikeuden yhteen päivään kuukaudessa valvotuissa olosuhteissa.
Molemmat valittivat päätöksestä. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja lisäsi päätökseen lapsen toivomuksen ja mielipiteen huomioinnin. Tämä ei kuitenkaan käynyt B:lle vaan hän halusi edelleen valittaa korkeimpaan oikeuteen ja saikin siihen valitusluvan. Korkein oikeus kuitenkin oli sitä mieltä, että päätösvallan jättäminen nelivuotiaalle lapselle, ei ole lapsen edun mukaista, eikä tämä myöskään ole lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukainen päätös. Korkein oikeus päätti kumota päätöksen ja palauttaa asian hovioikeuteen, jotka käsittelisivät asian uudelleen huomioiden päätöslauselman.
Korkeimman oikeuden perusteluissa otettiin tärkeimpänä huomioina oli nimenomaan lapsen edun toteutuminen ja se, kuinka hyvin nelivuotias lapsi osaa itse arvioida, mikä on hänen parhaakseen. Huomioon ottaen vielä lapsen kokemat pelkotilat ja väkivaltaiset tilanteet, ei voida olettaa, että lapsi olisi kykeneväinen tekemään etunsa mukaisia päätöksiä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 11§:n mukaan asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide, jos se on mahdollista huomioiden tämän kehitystaso, eikä asiasta saa aiheutua haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välisille suhteille. Tämänkin lainkohdan nojalla voidaan vedota nimenomaan lapsen ikään ja siihen, ettei lapsella voi olla vielä tällöin käsitystä edustaan. Voidaan myös ajatella, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin järkkyy, jos lapsi aikaisempien traumojen vuoksi irtaantuu täysin isästään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa