» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat asuneet avoliitossa 60-luvulta lähtien vuoteen 1998 saakka, ja heillä oli kolme yhteistä lasta. A vaati korvausta perusteettomasta edusta, jota B oli saanut sen vuoksi, että kaikki omaisuus oli B:n nimissä ja A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen. A:n mukaan B oli saanut perusteetonta etua 185 000 markan arvosta, jota A vaati palautettavaksi.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että avoliiton aikana hankittu omaisuus oli tarkoitettu yhteiseen käyttöön ja sitä oli myös rahoitettu yhteisesti. Eron jälkeen kaikki omaisuus oli jäänyt B:lle, joka näin oli saanut perusteetonta etua A:n kustannuksella. Käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvausta 155 000 markkaa korkoineen.
Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi käyttänyt perheen elatukseen varoja enemmän kuin oli hänen oma osuutensa. A oli ansiotuloillaan maksanut lähinnä ruokamenoja. B oli huolehtinut asumismenoista ja oli rakentanut omakotitalon itse perintötilalta saamallaan puutavaralla. Hovioikeus hylkäsi kanteen ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen.
Korkein oikeus katsoi, että vaikka A:n ansiotulot olivat B:n tuloja pienemmät, oli A:n tulojen käyttö perheen elatukseen mahdollistanut B:n omaisuuden hankkimisen. A on toiminut perheen yhteisen edun vuoksi, eikä hänen asumistaan tilalla voi pitää riittävänä vastikkeena perheen hyväksi annetusta panoksesta. Korkein oikeus katsoi, että A oli oikeutettu saamaan B:ltä korvausta 45 000 markkaa.
Ratkaisu on ajalta, jolloin avoeroista ei ollut minkäänlaista laintasoista sääntelyä. On ollut poikkeuksellista, että erotilanteessa on esitetty vaatimuksia, jotka olisivat menestyneet. Tässä tapauksessa vaatimusten menestymiseen vaikutti liiton pitkä kesto sekä myös yhteiset lapset, joiden elatuksesta ovat molemmat puolisot omalta osaltaan huolehtineet.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa