» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO 2016:37 oli kysymys avioliiton purkautumisen jälkeen toimitettavasta osituksesta ja omistusoikeudesta avioliitossa. T oli ostanut kiinteistön ja saanut kiinteistöön lainhuudon. Hänen puolisonsa S oli maksanut kauppakirjan mukaisesta kauppahinnasta, käsirahasta ja varainsiirtoverosta osuuden. Avioeron yhteydessä toimitetussa osituksessa vaimo vaati puolta kesämökkikiinteistön omistusoikeudesta perustellen sen sillä, että hän oli osallistunut kiinteistön rahoittamiseen ja hankkimista koskeviin toimiin. Pesänjakaja katsoi kuitenkin, ettei riittävää näyttöä yhteishankintatarkoituksesta ollut ja määräsi kiinteistön kuuluvan yksin T:lle.
S nosti asiasta kanteen. Käräjäoikeus katsoi, että S ja T olivat olleet yhteishankintatarkoituksessa, vaikka T olikin merkitty ainoaksi omistajaksi. Näin ollen käräjäoikeus vahvisti S:n omistusoikeudeksi kiinteistöstä osuuden hänen maksamansa kauppahinnan perusteella.
Molemmat osapuolet hakivat muutosta hovioikeudesta, joka katsoi, että kesämökki oli hankittu yhteisomistustarkoituksessa. Hovioikeus perusteli päätöstään esimerkiksi puoliksi maksetulla varainsiirtoverolla, yhteisellä käytöllä sekä lainan takaamisella S:n toimesta ja vahvisti S:lle puolet omistusoikeudesta. T ei kuitenkaan hyväksynyt tätä vaan haki vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Hänelle tämä lupa myönnettiin.
Korkein oikeus on jo aiemmassa tapauksessa todennut, että omaisuuden omistajana pidetään sitä, joka on saannon perusteella hankkinut omaisuuden. Tällä perusteella omistusoikeus kuuluisikin T:lle. Korkein oikeus on myös vahvistanut, että, jotta omistusoikeus voidaan katsoa jaettavaksi on löydyttävä yhteisomistustarkoitus. Ottaessa huomioon S:n panoksen kiinteistöön ja riidaton yhteiskäytön tarkoitus, voidaan kuitenkin puhua yhteisomistustarkoituksen puolesta. Tapauksessa T oli kuitenkin vaatinut kaupantekotilanteessa omistusoikeutta yksin itselleen ja S oli tämän hyväksynyt. Kertomukset kuitenkin erosivat asianosaisten kesken niin paljon, eikä S voinut osoittaa, että olisi vastustanut T:n yksinomistusta, joten korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomion. Ositus palautettiin pesänjakajalle ja kiinteistö katsottiin yksin miehen omaisuudeksi.
Tapauksesta puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja myös kyseinen kiinteistö kuului avio-oikeuden alaiseksi. Avio-oikeus ei kuitenkaan suoraan tarkoita omistusoikeutta. Omistusoikeus jää, sille, joka lainhuudon perusteella kiinteistön omistaa, mutta toinen puoliso voi olla oikeutettu saamaan avio-oikeuden perusteella osan kiinteistön arvosta tasinkona itselleen. Tapauksessa oli kuitenkin kysymys juuri omistusoikeudesta, jonka vaimo osittain halusi perustuen hänen antamaan panokseensa. Vaimolla oli näyttövelvollisuus tästä yhteisomistustarkoituksesta, jota hän ei kyennyt täyttämään. Voidaan ajatella, että vaimon olisi pitänyt ymmärtää vaatia kaupantekotilanteessa omistusoikeutta itselleen, tai kirjallista todistusta siitä, että hänellä ei ollut konkreettista mahdollisuutta vaikuttaa omistussuhteiden määräytymiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa