» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Äiti oli velvoitettu oikeuden päätöksellä suorittamaan elatusapua isänsä luona asuvalle lapselleen. Lapsi oli elokuussa 1994 muuttanut pysyvästi asumaan äitinsä luokse ja siksi äiti oli vuonna 1995 pannut vireille lapsen asumisen muuttamista ja elatusapua koskevan hakemuksen. Katsottiin, että äidin elatusvelvollisuus täyttyi sillä, että äiti piti lastaan luonaan, joten äiti vapautettiin velvollisuudesta suoritaaa elatusapua lapselleen.
Asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Tapauksessa äiti ja isä olivat tuomittu avioeroon vuonna 1987. Tämän jälkeen heidän kolme yhteistä lastaan olivat jääneet asumaan isänsä luokse, minkä vuoksi äiti oli heistä velvollinen suorittamaan elatusapua. Lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan se vanhempi, jonka luona lapsi ei asunut, oli velvollinen maksamaan elatusapua. Yksi lapsista muutti kuitenkin äitinsä luokse 15.8.1994, jonka jälkeen äiti ei ollut enää tämän lapsen osalta suorittanut elatusapua. Käräjäoikeudessa äiti vaati, että hänen elatusvelvollisuutensa katsotaan täyttyneeksi tämän lapsen osalta siten, että lapsi asuu hänen luonaan. Äiti katsoi olevan kohtuutonta, että hän suorittaisi myös tästä lapsesta elatusavun isälle. Käräjäoikeus katsoi, että äidin velvollisuus suorittaa elatusapua on lakannut tämän lapsen osalta. Käräjäoikeus kuitenkin totesi perusteluissaan, että laki ei tunne mahdollisuutta vapauttaa elatusvelallista takautuvasti maksuvelvollisuudesta ajalta, jolloin lapsi olikin jo ollut hänen luonaan. Näin ollen äidin vaatimus elatusvelvollisuuden lakkaamisesta 15.8.1994 ei toteutunut, vaan käräjäoikeus katsoi elatusvelvollisuuden lakanneen vasta 18.1.1995.
Äiti valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Äiti katsoi, että hän oli tosiasiallisesti huolehtinut yhden lapsen elatuksesta siten, että lapsi oli asunut hänen luonaan. Hovioikeus oli yhtä mieltä ja siksi hovioikeus katsoikin, että äidin elatusvelvollisuus oli lakannut tämän lapsen osalta 15.8.1994. Isä valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä. Perusteluina KKO ilmoitti sen, että isä ei ollut näyttänyt väitettään toteen siitä, että lapsi olisi muutostaan huolimatta viettänyt kaiken ajan isällään ja, että isä olisi maksanut lapsen matkakuluja. KKO katsoi, että äiti on vapautunut velvollisuudestaan suorittaa elatusmaksua tämän lapsen osalta silloin, kun isä on hyväksynyt sen, että lapsi muuttaa hänen luotaan äidilleen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa