» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä tapauksessa A oli paennut Mogadishusta Etiopiaan ja sieltä Suomeen josta hän oli saanut turvapaikan vuonna 2011. A on kertonut työskennelleensä Somaliassa toimittajana, jonka takia häntä oli uhkailtu, ja hän oli saanut turvapaikan Suomesta henkilökohtaiseen vainoon perustuen. Samassa kuussa A haki lapselleen B:lle sekä äidilleen C:lle ja kasvattityttärelleen D:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella, ja turvapaikkakuulustelussa A on myös kertonut hänellä olevan Mogadishussa poika B ja kasvattitytär D. A:n poika oli äidin paetessa alle kaksivuotias ja on jäänyt kotimaassaan A:n äidin C:n huoltoon, joka on pojan isoäiti. Asiassa oli siis kysymys siitä, voitiinko B:tä pitää äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin perusteella. Maahanmuuttovirasto käsitteli asiaa ensimmäisenä ja maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan Ulkomaalaislain mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä, koska maahanmuuttoviraston mukaan A:n ja hakijoiden mahdollisen aikaisemman kiinteän perhe-elämän voidaan katsoa päättyneen A:n lähtiessä Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen. Maahanmuuttovirasto katsoi myös että A:n lapsen edun mukaista on että hän saa jäädä kotimaahansa tuttuun kulttuuriin ja arkeen.
Seuraavaksi asiaa käsiteltiin Helsingin hallinto- oikeudessa joka ei kumonnut maahanmuuttoviraston päätöstä ja hylkäsi A:n tekemän valituksen. Helsingin hallinto- oikeuden mukaan A:n ja hakijoiden kiinteän perhe-elämän voidaan katsoa päättyneen, kun A on lähtenyt Somaliasta Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Hakijoiden ei ole näytetty olevan myöskään ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla A:sta täysin riippuvaisia. Myöskään lasten edun ei voida katsoa edellyttävän oleskelulupien myöntämistä tilanteessa, jossa lapset ovat jääneet asumaan kotimaahansa huoltajakseen katsomansa A:n äidin luokse, joka on vastannut lasten huollosta, ja tämän vuoksi oleskeluluvan myöntämättä jättäminen hakijoille ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua perhe-elämän suojaa. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Välitalo ja Marko Ahlstedt, joka on myös esitellyt asian.
A valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hakijoille myönnetään oleskeluluvat. Perusteluina hän esitti muun muassa että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että avioliitossa syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa välillä vallitsee syntymästä lukien Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8(1) artiklan suojaama perheside, jonka myöhemmät tapahtumat voivat katkaista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Maahanmuuttoviraston arvio A:n ja hänen lapsensa perhesiteen katkeamisesta ei perustu poikkeuksellisiin olosuhteisiin, vaan pelkästään siihen, että A poistui Somaliasta, ja tässä arviossa on virheellisesti jätetty kokonaan huomioimatta perhe-elämän päättyminen pakottavista syistä A:n jouduttua Somaliassa työnsä vuoksi vainon vaaraan. Korkein oikeus päätti että valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin valitus koskee D:tä ja C:tä, mutta Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset koskien A:n lasta B:tä ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa