» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa poliisi oli rikosasian selvittämiseksi takavarikoinut asianajaja A:n tietokoneen keskusyksikön, jonka kovalevystä poliisi oli laatinut kopion. Poliisi oli myöhemmin palauttanut keskusyksikön A:lle, mutta pitänyt silti sen kovalevystä laatimansa kopion itsellään. A oli vaatinut takavarikon kumoamista, mutta tämä hakemus oli tullut hovioikeuden päätöksen kautta lainvoimaisesti hylätyksi. A:n asiakkaat B, C ja D kuitenkin vaativat tämän jälkeen omalla hakemuksellaan takavarikon toteamista lain vastaiseksi ja kopioiden palauttamista A:lle, sillä poliisin hallussa ollut kopio sisälsi heidän mukaansa heidän asianajotoimeksiantojaan koskeneita tietoja. Asiassa tuli näin ollen juridiselta kantilta katsottuna ratkaistavaksi se, oliko B:n, C:n ja D:n hakemus jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että asia oli ratkaistu jo A:n hakemuksen hylkäämisestä annetulla lainvoimaisella tuomiolla.
Käräjäoikeus lausui päätöksessään, että poliisin ja tutkinnanjohtajan tuli palauttaa kaikki A:n keskusyksikön kovalevystä laaditut sellaiset kopiot A:lle, jotka oli rinnastettavissa asiakirjoiksi pakkokeinolakia sovellettaessa. Tutkinnanjohtajan valitettua käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen hovioikeus totesi, että B:n, C:n ja D:n hakemusasia oli ratkaistu lainvoimaisesti jo hovioikeuden aikaisemmalla päätöksellä A:n hakemuksen hylkäämisestä. Tästä johtuen hovioikeus katsoi, ettei jälkimmäistä hakemusta voinut ottaa tutkittavaksi ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen asiassa.
Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan takavarikossa otetun tallenteen kopio oli rinnastettavissa alkuperäiseen tallenteeseen, jolloin takavarikon voitiin katsoa koskeneen myös A:n kovalevystä otettuja kopioita. Kun kopioita ei oltu palautettu A:lle, korkein oikeus katsoi, että niihin kohdistui yhä pakkokeinolain mukainen takavarikko, jonka lain vastaisuuden toteamista B, C ja D olivat hakemuksessaan vaatineet. B, C ja D olivat hakemuksessaan edellä kerrotulla tavalla ilmoittaneet, että kopiot sisälsivät tietoja heidän asianajotoimeksiannoistaan, minkä johdosta niihin kohdistui pakkokeinolain mukainen takavarikkokielto. Tämän perusteella korkein oikeus katsoi, että takavarikko koski välittömästi heidän oikeuksiaan ja että heillä oli siitä syystä oikeus saattaa takavarikon lain vastaiseksi toteamista ja kopioiden A:lle palauttamista koskenut hakemus tuomioistuimen tutkittavaksi siltä osin kuin takavarikko koski heidän oikeuksiaan.
Lopuksi korkein oikeus lausui, etteivät B, C ja D olleet asianosaisia siinä käsittelyssä, jossa A:n hakemus takavarikon kumoamisesta oli hovioikeuden lainvoimaisella päätöksellä hylätty. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei tällä päätöksellä oltu sitovasti ratkaistu heidän oikeuksiaan koskevaa kysymystä takavarikon lain vastaiseksi toteamisen mahdollisuuteen liittyen. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei B:n, C:n ja D:n oikeuksia koskevaa asiaa oltu ratkaistu A:n hakemukseen annetulla lainvoimaisella päätöksellä, minkä johdosta hovioikeus ei olisi tässä tapauksessa saanut jättää heidän hakemustaan tutkimatta mainitsemallaan perusteella. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa