» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse takavarikosta, joka oli kohdistunut asianajajalle kuuluvaan kovalevyyn. Poliisi oli suorittanut takavarikon kopioimalla levyn kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi kopioon sisältyi myös sellaisia A:n asiakkaiden B:n, C:n ja D:n asianajotoimeksiantoa koskevia tietoja, joiden osalta A oli vaitiolovelvollinen ja jotka eivät liittyneet takavarikon perusteena olleeseen A:han kohdistuneeseen rikosepäilyyn. Asiaa käsiteltiin Joensuun käräjäoikeudessa, Itä-Suomen hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
B, C ja D vaativat käräjäoikeudessa, että takavarikko todettaisiin laittomaksi, ja että takavarikon kohteena olleet tiedot kopioineen luovutettaisiin A:lle.
Käräjäoikeus totesi, että tuolloin voimassa olleen pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n mukaan esine voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Saman luvun 2 §:n 2 momentin mukaan asiakirjaa ei saa takavarikoida todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:ssä tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä, ja asiakirja on sanotun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n mukaan asiamies ei siis saa todistaa siitä, mitä hänen päämiehensä on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies suostu siihen. Käräjäoikeuden mukaan takavarikoimiskiellon piiriin kuuluivat lähtökohtaisesti asiakirjat, jotka sisälsivät sellaista, josta asianajaja ei saanut todistaa oikeudenkäynnissä. Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti poliisin luovuttamaan A:lle kaikki hallussaan vielä olleet A:n tietokoneen kovalevyn kopiot. Poliisin tutkinnanjohtaja valitti asiasta hovioikeuteen.
Hovioikeuden mukaan pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n ja 2 §:n 2 momentin mukaisella takavarikkokiellolla ei ollut perustetta, jos asianajaja oli epäiltynä osallisuudesta asiakkaansa rikokseen.
Hovioikeus huomautti, että pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:n mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Lain mukaan pakkokeinon käytöstä saattoi siis joskus aiheutua oikeuksien loukkaus muillekin kuin rikoksesta epäillylle. Pakkokeinon sallittavuus oli harkittava tapauskohtaisesti.
Hovioikeuden mukaan takavarikossa ei ollut loukattu pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä säädettyä suhteellisuusperiaatetta, minkä vuoksi takavarikkoa ei ollut syytä pitää lainvastaisena. B, C ja D valittivat päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus oli samaa mieltä kuin käräjäoikeus siitä, että tuolloin voimassa olleen pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n mukaan esine voidaan takavarikoida jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa. Saman luvun 2 §:n 2 momentin mukaan asiakirjaa ei saa takavarikoida todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:ssä tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty. Kyseisen lainkohdan mukaan asiamies ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.
Korkein oikeus totesi, että poliisilla on pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n nojalla sinänsä ollut oikeus ottaa asianajaja A:han kohdistuneiden rikosepäilyjen perusteella puheena oleva kovalevy takavarikkoon sekä kopioida kovalevyllä olevat tiedot ja tutkia niitä takavarikoitavan aineiston löytämiseksi. Tällaiset syyt eivät kuitenkaan korkeimman oikeuden mukaan oikeuta poikkeamaan takavarikkokiellosta. Korkeimman oikeuden mukaan poliisin olisi tullut palauttaa takavarikkokiellon alaiset tiedostot A:lle tai tuhota ne välittömästi.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja takavarikon joka kohdistui B:tä, C:tä ja D:tä koskeviin tietoihin. Korkein oikeus totesi myös B:hen, C:hen ja D:hen kohdistuneen takavarikon pakkokeinolain 4 luvun 2 §:n 2 momentin vastaiseksi ja määräsi tapauksessa käsiteltävinä olleet tiedot luovutettaviksi A:lle.
Tapauksessa punnittiin vastakkain siis poliisin toimivaltuuksia ja asianajajan salassapitovelvollisuutta. Poliisille myönnettyjen toimivaltuuksien tarkoituksena on edistää rikosten selvittämistä ja rikosvastuun toteutumista. Asianajajan salassapitovelvollisuuden tarkoitus on puolestaan turvata asiakkaan ja hänen oikeudellisen avustajansa välistä luottamussuhdetta, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytys.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa