Minilex - Lakipuhelin

Takausvastaavan suuruus ja oikeudenkäyntikulut - KKO:1996:57

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Oikeudenkäyntikulut
    Takaus
    Omavelkainen takaus
    Yhteisvastuullinen takaus

Tapauksessa on kyse siitä, muutetaanko takausvastaava pääomaluvun suuruiseksi sekä siitä, että korvataanko oikeudenkäyntikulut.

A ja B ajoivat Suomen Yhdyspankki Oy:tä vastaan takaisinsaantia lainhakuasiaa koskevaa kannetta. Kanteen mukaan pankin Jämsän konttori oli 16.2.1989 myöntänyt Kylpylä-Hotelli Mon Repos Oy:lle 300 000 markan pääomamääräisen lainan. A ja B sekä kolme muuta henkilöä olivat omavelkaisesti ja yhteisvastuullisesti taanneet kyseessä olevan lainan.

Kylpylä-Hotelli Mon Repos Oy oli asetettu konkurssiin 3.9.1991. Konkurssimenettelystä oli annettu tuomio 25.3.1992. Tuomion mukaan lainasaatava oli tuomittu maksettavaksi konkurssiin luovutetuista varoista. Pankki oli lainhakuteitse perinyt takaajilta saatavansa erääntyneine korkoineen ja viivästyskorkoineen. Lainhakumenettelyn välipäätös oli A:lle annettu tiedoksi 1.7.1992 ja B:lle se oli annettu tiedoksi 29.7.1992.

Keski-Suomen lääninhallitus oli antanut päätöksen 7.5.1993, jossa se oli kaikkien muiden paitsi C:n osalta hyväksynyt lainhakemuksen. Vaasan hovioikeus ei muuttanut Keski-Suomen lääninhallituksen päätöstä. Lääninhallituksen päätös jäi voimaan.

A ja B esittivät omien kanteidensa tueksi sen, että pankki oli vaatinut kirjeellään 6.3.1991 C:ltä koko velkaosuuden määrää. Velka oli ilmoitettu kirjeessä erääntyväksi 23.2.1991. A:n ja B:n mukaan heidän takausvastuunsa oli vanhentunut, koska he olivat saaneet tiedon lainhakemuksesta vasta heinäkuussa 1992. A:n ja B:n mukaan heidän vastuunsa oli enää pääluvun mukainen, koska pankki oli päästänyt C:n vapaaksi sitoumuksestaan.

Näin ollen A ja B vaativat vapautumista takausvastuusta ja he vaativat pankille takaajina maksamiensa suoritusten palauttamista korkoineen. Tämä oli heidän ensisijainen vaatimus. Toissijainen vaatimus oli, että takausvastuu muuttuu pääluvun mukaiseksi siten, että heidän kummankin osuutensa velan pääomasta oli 60 000 markkaa ja erääntyneistä koroista 1 947 markkaa. Näiden yhteiselle summalle tuli suorittaa viivästyskorkoa 24.8.1991 lukien. A ja B vaativat myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkoineen.

Pankki kiisti vaatimukset kokonaisuudessaan. Pankki vaati oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkoineen. Pankki ilmoitti valmisteluistunnossa, että C oli vapautettu takausvastuusta. Tämän vuoksi pankki vaati pääluvun mukaisia suorituksia. Pankki vaati sitä siten, että kunkin takaajan osalta erääntynyt pääluvun mukainen korko oli 2 373,33 markkaa.

Käräjäoikeus totesi velan erääntyneen A:han ja B:hen nähden vasta päävelallisen konkurssituomion julistamisella 25.3.1992. Käräjäoikeuden mukaan näin ollen heidän takausvastuunsa ei ollut vielä vanhentunut. Vaasan hovioikeuden päätöksellä 28.9.1994 yksi takaaja oli vapautettu vastuusta. Tämä oli lainvoimaisesti tapahtunut. Näin ollen A:n ja B:n vastuu oli muuttunut pääluvun mukaiseksi. Asianosaiset olivat tämän asian katsoneet oikeudessa riidattomaksi.

Käräjäoikeuden mukaan pankki oli hävinnyt asian kokonaisuudessaan, minkä seurauksena sen tuli korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus tosin toteaa, että osa vaatimuksista, joita A ja B esittivät, oli hylätty. Vaikutusta oli sillä, että pääluvun mukaisesta vastuusta ei oltu päästy sopuun ennen oikeudenkäyntiä ja näin ollen pankki oli siis hävinnyt asian oikeudessa.

Käräjäoikeuden mukaan hovioikeuden lainhakuasiassa annettu päätös A:n ja B:n osalta tuli kumota. Käräjäoikeus hylkäsi kanteet siltä osin kuin niissä oli vaadittu takausvastuusta vapauttamista takauksen vanhentumisen vuoksi ja suoritettujen erien korkoineen palauttamista. Käräjäoikeus vahvisti A:n ja B:n vastuun pääluvun mukaiseksi heidän vaatimallaan tavalla. Käräjäoikeus velvoitti myös pankin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 13 282,75 markalla korkoineen ja B:n oikeudenkäyntikulut 12 200 markalla korkoineen.

Pankki valitti käräjäoikeuden päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Pankki vaati A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeus hylkäsi pankin valituksen.

Pankille myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. A ja B antoivat heiltä vaaditut vastaukset Pankin valitukseen. 

Alemmissa oikeuksissa osa vaatimuksista on ratkaistu kantajien ja osa vastaajien hyväksi. Pääosan kanteista A ja B ovat voittaneet, koska pääomamäärältään 300 000 markan yhteisvastuullinen takausvastuu oli muutettu pääluvun mukaiseksi, 60 000 markan takausvastuuksi. Korkeimman oikeuden mukaan Pankin voittama osuus ei kuitenkaan ollut vähäinen. Korkeimman oikeuden mukaan huomioon tulee ottaa se, että suurimman osan käräjäoikeuskuluista voidaan arvioida aiheutuvan pankin voittaman osan oikeuskäsittelystä. Siten ei A:lla eikä B:llä kuten ei myöskään Pankilla ole oikeudenkäymiskaaren mukaan oikeutta saada käräjäoikeuskuluja korvatuksi edes osittain. Ne ovat kummankin osapuolelle aiheutuneita vahinkoja.

Pankilla ei ole Korkeimman oikeuden mukaan oikeutta saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Saman syyn vuoksi A ja B ei saa korvausta heidän kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Korkein oikeus muuttaa hovioikeuden tuomiota siten, että Pankki vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkoineen käräjäoikeudessa A:lle ja B:lle. Muutoin korkein oikeus ei muuta hovioikeuden tuomiota. Näin ollen Korkein oikeus hylkää oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa