» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2001:63 oli kysymys yleispanttaussitoumuksesta, jonka A oli tehnyt poikansa ja tämän vaimon kaikkien sitoumuksien takaamiseksi. A oli pantannut omistamansa asunto-osakeyhtiön osakkeen. Suomen Yhdyspankki Oy oli myöhemmin nostamallaan kanteella vaatinut A:ta suorittamaan päävelallisten velkoja yli 500 000 markkaa korkoineen. Pankki oli irtisanonut kolme velkakirjasaatavaansa erääntymään velallisten velkajärjestelyn johdosta. A kiisti kanteen sillä perusteella, ettei pankilla ollut oikeutta irtisanoa velkoja velkajärjestelyn vireille tulon jälkeen. Käräjäoikeus oli ensin hylännyt kanteen ennenaikaisena, koska saatavat eivät olleet silloin erääntyneet päävelallisiin nähden, mikä tarkoitti, ettei ne voineet erääntyä myöskään pantinantajaan nähden. Myöhemmässä samaa asiaa koskevassa kanteessa käräjäoikeus totesi, ettei asiassa kuitenkaan käsillä olevan kanteen osalta ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella panttaussitoumuksia voitaisiin pitää pätemättöminä tai niitä voitaisiin sovitella. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan pankille panttaamansa asunto-osakeyhtiön osakkeen arvosta pääomaa yli 290 000 markkaa korkoineen.
Sekä pankki että A valittivat ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua, koska ei katsonut A:n velvoitteita pankille olevan perusteltua sovitella. Velan erääntymisestä A:han nähden hovioikeus lausui, että kanteen perustana olevan velan irtisanomisen jälkeen voimaan tulleen velkajärjestelylain mukaan velkajärjestelyn alkaminen ei enää estä velkojaa irtisanomasta velkaa, ja perimästä sitä takaajalta, taikka kolmannen henkilön asettaman vakuuden arvosta. Hovioikeuden mukaan uutta pykälää voitiin soveltaa myös ennen sen säätämistä tapahtuneeseen velan irtisanomiseen. Velkojen eräännyttäminen A:ta kohtaan ei täten ollut edellyttänyt velkojen eräännyttämistä päävelallista kohtaan.
A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että kanne jätetään tutkimatta, tai että yleispanttaussitoumukset katsotaan A:ta kohtaan sitomattomiksi, taikka että korvausmäärää ainakin sovitellaan kohtuullisemmaksi. Korkein oikeus kuitenkin hyväksyi hovioikeuden tuomion siltä osin, kun kyse oli A:n solmiman panttaussitoumuksen sitovuudesta sekä sovittelemisesta. A oli kuitenkin väittänyt, että kanne oli edelleenkin ennen aikainen, sillä saatavia ei ollut edelleenkään eräännytetty päävelallisiin nähden. Korkein oikeus viittasi samaan velkajärjestelylain pykälään, kuin hovioikeuskin, todeten, että sen nojalla saatavat oli mahdollista eräännyttää pantinantajaa kohtaan siitäkin huolimatta, että päävelallisille oli vahvistettu maksuohjelma. Saatavat oli korkeimman oikeuden mukaan täten voitu eräännyttää A:han nähden. Kanne ei täten ollut ennenaikainen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, ettei A:n tullut kuitenkaan suorittaa pankin vaatimia erääntynyttä korkoa ja viivästyskorkoa asunto-osakeyhtiön osakkeen arvosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa