» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, tuliko A:n saada korvausta valtiolta vapauden menetyksen perusteella oltuaan kiinniotettuna ja pidätettynä 12.9.1997, kello 15.00 ja 13.9.1997, kello 15.20 välisen ajan, eli yhtä vuorokautta kauemmin. A oli kyseisenä ajankohtana epäiltynä huumausainerikoksesta. Tapauksen käsittelyn alettua käräjäoikeudessa A vetosi siihen, ettei mainitusta rikoksesta yleisen rangaistuskäytännön mukaan olisi tiedossa sakkorangaistusta ankarampia seuraamuksia. A piti pidättämistä kohtuuttomana ja vaati valtiolta korvauksia siitä aiheutuneesta kärsimyksestä 1 250 markkaa sekä kuluista 100 markkaa korkoineen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n sakkorangaistukseen huumausainerikoksesta ja piti selvitettynä A:n olleen vapautensa menettäneenä kauemmin kuin yhden vuorokauden. Käräjäoikeuden mukaan A:n syyksi luettuun rikokseen liittyvä tutkinta oli vaatinut erilaisten näytteiden ottamista ja A:n todennäköisin syin epäiltynä pidättäminen oli voitu tehdä. Käräjäoikeus hylkäsi näin ollen A:n korvausvaatimuksen.
Tapauksen käsittely jatkui A:n valittaessa annetusta tuomiosta hovioikeuteen. Valtio vaati osaltaan A:n valituksen hylkäämistä johtuen A:n aikaisemmista huumausainerikostuomioista ja katsoen hänen eristämisensä olleen tutkinnallisista syistä välttämätöntä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden antaman tuomion lopputuloksen perustellen asiaa sillä, ettei lyhytaikaista vapaudenmenetystä voitu arvioida jälkikäteen kohtuuttomaksi, vaikka A:lle olikin tuomittu rikoksesta vain sakkorangaistus.
Asiassa annetussa esittelijän mietinnössä viitattiin lakiin syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta. Lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitaan muun muassa, että rikoksesta epäillyllä tai vangitulla henkilöllä on oikeus saada valtiolta korvaus vapauden menetyksen johdosta, jos hänet on todettu rikokseen syylliseksi, mutta siitä huolimatta voidaan pitää ilmeisenä, ettei häntä olisi ollut mahdollista vangita tai pidättää kyseisen syyksilukemisen perusteella. Saman säännöksen 4 kohdan mukaan näin voi olla myös, jos pidättämiselle tai vangitsemiselle ei ole ollut laillisia edellytyksiä. Oikeutta korvauksen saamiseen ei ole tilanteessa, jossa vapaudenmenetys on kestänyt lyhyemmän aikaa kuin yhden vuorokauden. Esittelijä huomioi mietinnössään, että tarkoitettua korvausta voidaan maksaa esimerkiksi hyvityksenä kuluista sekä kärsimyksestä, pitäen lähtökohtana sitä, että aiheettomasta vapaudenmenetyksestä voitaisiin katsoa aina aiheutuvan kärsimystä. Mikäli syyksi luetusta rikoksesta seuraisi aiemman oikeuskäytännön mukaan sakkorangaistus, tulisi pidättämisen olla ilmeisen kohtuutonta, jotta korvaus voitaisiin maksaa. Kohtuuttomuuden arvioinnin katsottiin tapahtuvan jälkikäteisesti tuomion perusteella.
Mietinnössä viitattiin myös pakkokeinolakiin korostaen, ettei ketään saisi pidättää, jos pidättämistä voitaisiin pitää kohtuuttomana asian laadun, rikoksesta epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi. Asian luonteen katsottiin voivan vaikuttaa esimerkiksi tilanteessa, jossa pidättäminen olisi rangaistusasteikkoon viitaten mahdollista, mutta odotettavissa olisi teosta ilmeisimmin ainoastaan sakkorangaistus. Esittelijä katsoi, ettei A:ta olisi saatu hänen syykseen luetun huumausaineen käyttörikoksen ja siitä tuomitun sakkorangaistuksen perusteella pidättää, eivätkä näytteiden ottamiset tai A:n kuuleminen olisi edellyttäneet yli vuorokauden pituista pidättämistä. A:lla ei ollut rikosrekisterimerkintöjä, eikä asiassa vedottu pidätyksen muuhun välttämättömyyteen. Esittelijän mukaan A:n pidättäminen oli ollut ilmeisen kohtuutonta ja A:n tuli hänen mukaansa saada valtion varoista korvausta kärsimyksestä 700 markkaa ja kuluista 100 markkaa korkoineen.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui edelleen korkeimmassa oikeudessa, kun A:lle myönnettiin asiassa valituslupa ja hän toisti aiemman vaatimuksensa valtion 1 250 markan kärsimyskorvauksista ja 100 markan kulukorvauksista korkoineen. Valtio vaati valituksen hylkäämistä, myöntäen korvauksista kärsimyksen osalta 500 markkaa ja kulujen osalta 100 markkaa. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan muun muassa voimassa olleessa pakkokeinolaissa olleisiin pidättämisen edellytyksiin, joiden mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty henkilö voitiin pidättää tilanteessa, jossa kyseisen rikoksen ankarin rangaistus oli enemmän kuin vuoden pituinen vankeusrangaistus. Lisäksi katsottiin, että oli oltava olemassa vaara joko henkilön pakenemisesta, todisteiden hävittämisestä tai siitä, että rikollista toimintaa jatkettaisiin. Epäilty oli kuitenkin 24 tunnin kuluessa siitä, kun hänet oli otettu kiinni joko pidätettävä tai vaihtoehtoisesti päästettävä vapaaksi.
A:n pidättämiselle ei katsottu olleen laillisia edellytyksiä. A:lle maksettavia korvauksia voitiin pitää korkeimman oikeuden mukaan kohtuullisina, kun hänen vapaudenmenetyksensä oli kestänyt vuorokautta kauemmin. Korkein oikeus katsoi kohtuullisen korvauksen kärsimyksestä olevan 700 markkaa ja kuluista 100 markkaa, jolloin korvaukset olivat yhteensä 800 markkaa korkoineen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden antamaa tuomiota mainituin osin ja jätti tuomion muutoin pysyväksi.
Tapaukseen tutustuttaessa saattaa olla hyödyllistä perehtyä aihepiirin osalta mahdollisesti muuttuneeseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytännössä tapauksen käsittelyn jälkeen tapahtuneeseen kehitykseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa