Jotta perinnönjako olisi mahdollisimman oikeudenmukainen, tulee siinä ottaa huomioon myös perittävän eläessään tekemät huomattavat lahjoitukset. Ennakkoperintöä voidaan antaa kenelle vain perittävän perillisistä. Kaikenlaisissa luovutuksissa on hyvä selventää, että se on katsottava ennakkoperinnöksi. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä lahjan antaminen rintaperilliselle on ennakkoperintöolettaman mukaan suoraan ennakkoperintöä. Kun ennakkoperintö annetaan rintaperillisille, koskee ennakkoperinnön antamista ennakkoperintöolettama. Rintaperilliselle annettu lahja siis katsotaan ennakkoperinnöksi, jos lahjanantaja ei ole muuta määrännyt. Lahja, joka annetaan vielä perintöä jättävän henkilön ollessa elossa, katsotaan hänen kuoltuaan lapsen ennakkoperinnöksi. Lahja on voitu antaa rintaperilliselle jo useita vuosia ennen perittävän kuolemaa ja se silti katsotaan suoraan ennakkoperintöolettaman mukaan ennakkoperinnöksi. Olettama ei koske muita kuin rintaperillisiä. Jos perittävä antaa lahjan muulle kuin rintaperilliselleen, tulee hänen erikseen määrätä, että kyseessä on ennakkoperintö. Määräystä lahjan ennakkoperintöluonteesta voidaan kuitenkin muuttaa vielä myöhemmin. Ennakkoperintö vähennetään perinnönjaon yhteydessä ennakkoperinnön saajan perintöosasta. Kun annat ennakkoperintöä yhdelle rintaperillisistäsi, saa hän perinnönjaossa muita pienemmän osuuden perinnöstä. Ennakkoperintö takaa täten melko tehokkaasti sen, että jos yhtä perillistä on suosittu muita enemmän elinaikana annetuilla lahjoilla, tasataan tilit perinnönjaossa.

Mikä on ennakkoperintö ja miten se voidaan antaa?

Ennakkoperintö on sellainen lahja, minkä perittävä on eläessään antanut. Ennakkoperintö huomioidaan lopullisessa perinnönjaossa. Lahjan käsite on tärkeä osa ennakkoperintöä ja sen huomioimista mietittäessä. Lahjan, joka katsotaan ennakkoperinnöksi, on oltava antajansa olosuhteisiin nähden epätavanomainen. Jos on kyse tavanomaisesta lahjasta, jonka arvo ei siis ole epäsuhteessa antajan oloihin, ei vähennystä perinnöstä tarvitse tehdä. Isälle ja äidille lapsen kasvatuksesta ja elatuksesta aiheutuneita kustannuksia ei ole katsottava ennakkoperinnöksi, eikä näiden kulujen perusteella vähennystä siis tarvitse tehdä, ellei sitä olosuhteisiin nähden katsota tarpeelliseksi.

Rintaperillisille annettua ennakkoperintöä koskee ennakkoperintöolettama. Ennakkoperintöolettaman mukaan rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintöä, jollei lahjan antaja ole muuta määrännyt tai jollei olosuhteista voida muuta olettaa. Rintaperillisiä ovat perinnön jättäjän lapset ja lapsenlapset. Rintaperilliseen rinnastetaan myös ottolapset ja heidän lapsensa. Ennakkoperintö vähennetään rintaperillisen perinnöstä perinnönjaon yhteydessä. Ennakkoperinnön tarkoituksena on saattaa perilliset mahdollisimman tasapuoliseen asemaan. Ajatellaan, että on oikeudenmukaista, että kaikki rintaperilliset saavat lopulta saman verran perintöä vanhemmiltaan. 

Ennakkoperintöolettama ei koske sellaisia lahjoja, joita perillinen on antanut muille kuin rintaperillisille. Tästä syystä muulle kuin rintaperilliselle annettu lahja katsotaan ennakkoperinnöksi vain, jos lahja on annettaessa määritelty ennakkoperinnöksi tai olosuhteista voidaan olettaa näin tarkoitetun. Mikäli siis haluat antaa ennakkoperintöä muulle kuin rintaperillisille, tulee tästä ottaa määräys esimerkiksi lahjakirjaan. 

Jos perittävä haluaa, ettei hänen rintaperilliselleen antama lahja ole ennakkoperintöä, tulee tästä ottaa määräys lahjakirjaan. Kaikille lapsille annettuja yhtä suuria lahjoja ei katsota ennakkoperinnöiksi eikä myöskään sellaista lahjaa, joka on annettu ainoalle rintaperilliselle. Tätä määräystä on kuitenkin mahdollista myöhemmin muuttaa. Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin tapausta, jossa perittävä oli lahjakirjassa määrännyt, ettei perillisen saamaa kiinteistön lahjaa ollut vähennettävä saajan perintöosuudesta perittävän kuoleman jälkeen. Myöhemmin perittävä oli kuitenkin tehnyt testamentin, jossa oli todennut, että perillinen oli saanut lakiosansa edellä mainitun lahjan saannin kautta. Korkein oikeus katsoi, että perittävä oli saanut muuttaa lahjakirjan määräystä myöhemmin tekemällään testamentilla. Näin ollen lahjana saatu kiinteistö katsottiin ennakkoperinnöksi (KKO 1996:30).

Ennakkoperinnöksi katsotaan myös lahjanluonteiset luovutukset. Jos perittävä on esimerkiksi myynyt lapselleen omaisuuttaan alihintaan, katsotaan tämä ennakkoperinnöksi. Jos kauppahinta on yli 75 % omaisuuden käyvästä arvosta, ei kauppaa katsota alihintaiseksi. 

Sellaisia kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet isälle tai äidille lapsen elättämisestä, kasvattamisesta tai kouluttamisesta, ei vähennetä lapsen perinnöstä. Kuitenkin silloin, kun lapsen koulutukseen on laitettu perheen oloihin nähden huomattavat kustannukset, voidaan niitä vähentää lapsen perinnöstä. Vähennyksen määrän tulee olla olosuhteisiin nähden kohtuullinen. 

Perittävä voi myös määrätä, että rintaperillisen elatukseen, kasvatukseen tai koulutukseen menneet erityiset kustannukset on vähennettävä perillisen perinnöstä. Tällaista määräystä on noudatettava, vaikka se rajoittaisi perillisen lakiosaa. Määräystä kuitenkin noudatetaan vain silloin, kun vähennys katsotaan olosuhteisiin nähden kohtuulliseksi. Lakiosa on se osuus perinnöstä, johon rintaperillisellä on oikeus esimerkiksi testamentista huolimatta. Jos lapsia on yksi, on hänen lakiosansa ½ koko perinnöstä. Puolet omaisuudestaan perittävä on voinut testamentata toisaalle.

Lahja vai ennakkoperintö?

Kun ennakkoperintöä halutaan antaa muille kuin rintaperillisille, tulee siitä ottaa määräys lahjakirjaan. Lahjakirjassa tulee siis ilmoittaa, että kyseessä on ennakkoperintö. 

Kun rintaperillisille annettaan lahja, katsotaan se lähtökohtaisesti aina ennakkoperinnöksi. Kyse on edellä mainitusta ennakkoperintöolettamasta. 

Rintaperilliselle annettua lahjaa ei katsota ennakkoperinnöksi, jos: 

• perittävä on antanut kaikille lapsilleen samanarvoisen lahjan.
• perittävä on antanut lahjan ainoalle lapselleen.
• lahjanantaja on määrännyt, ettei kyseessä ole ennakkoperintö.
• lahja on olosuhteisiin nähden tavanomainen.

Lahja katsotaan tavanomaiseksi silloin, kun sen arvo ei ole epäsuhteessa lahjan antajan oloihin nähden. Varakkaampi lahjanantaja voi siis antaa tavanomaisena lahjana arvokkaamman lahjan kuin vähemmän varakas henkilö. Jos rintaperilliselle annettua lahjaa ei haluta katsottavan ennakkoperinnöksi, tulee siitä ottaa mainita lahjakirjaan. 

Ennakkoperinnön antamisen ajankohta

Ennakkoperintö voidaan antaa jo vuosia ennen perittävän kuolemaa. Ennakkoperintöä koskee myös ns. kolmen vuoden sääntö. Jos perittävä on antanut tavanomaisiakin lahjoja kolmen vuoden aikana ennen kuolemaansa, katsotaan nämä ennakkoperinnöksi. Tällöin lahjan arvo lisätään lahjan saajan perintöosuuteen. Maksettavaksi tuleva perintövero määräytyy tuon koko summan perusteella. Maksettavasta perintöverosta kuitenkin vähennetään aiemmin maksettu lahjavero. Vaikka lahjavero olisi ollut perintöveroa suurempi, ei näiden erotusta korvata veronmaksajalle takaisin.

Ennakkoperinnön vaikutukset

Kun ennakkoperinnön antaja kuolee, on perinnönjaon aika. Perinnönjaossa ennakkoperinnöt vähennetään ennakkoperinnön saaneiden perinnöstä. Ennakkoperintö vaikuttaa perintöosan ja lakiosan suuruuteen. Näin ollen ennakkoperinnön saaja saa perinnönjaossa muita vähemmän omaisuutta. Tämä johtuu siitä, että perinnön saaja on saanut osan perinnöstään jo aiemmin ennakkoperintönä.

Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, vähennetään sen arvo ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Jos koko arvoa ei voida vähentää tästä osuudesta, vähennetään loppuosa toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä. Avio-oikeuden alainen omaisuus on sellaista omaisuutta, johon toisella puolisolla on oikeus. Avio-oikeuden alaista omaisuutta voidaan rajoittaa esimerkiksi avioehtosopimuksella.

Ennakkoperinnön arvoksi katsotaan pääsääntöisesti se arvo, mikä lahjalla lahjan antohetkellä oli eikä siis sitä arvoa, mikä sillä perinnönjakohetkellä olisi. Perittävä myös itse määrittää ennakkoperinnön arvon. Jos perittävä on esimerkiksi lahjoittanut asunnot kaikille rintaperillisilleen, voi hän määrätä niiden olevan samanarvoista ennakkoperintöä, jolloin asuntojen arvojen erilaiset kehitykset eivät vaikuta lopullisessa perinnönjaossa. Korkeimman oikeuden mukaan tästä pääsäännöstä ei ole ollut tarvetta poiketa esimerkiksi silloin, kun perittävä ei ollut ilmaissut muunlaista tahtoaan, eikä muutoinkaan ollut aihetta pääsäännöstä poikkeamiseen (KKO 2010:27). 

Jos perillisen perintöosa on pienempi kuin hänen saamansa ennakkoperintö, ei hänen tarvitse korvata ylimennyttä osaa muille perillisille. Perillinen voi joutua korvamaan ylimenneen osan vain, jos perittävä on näin määrännyt ennakkoa antaessaan. 

Jos ennakkoperintöä saanut perillinen kuolee ennen perittävää, vähennetään ennakkoperintö hänen jälkeläistensä perintöosista. 

Lakiosan täydennys

Joskus tilanne voi kuitenkin olla se, että perittävä on antanut niin suuria ennakkoperintöjä, ettei rintaperilliset saa perinnönjaossa lakiosaansa vastaavaa määrää. Tällöin ennakkoperinnön saanut voi joutua korvaamaan osan saamastaan lahjasta, jos kaikki lakiosaan oikeutetut eivät muutoin saa lakiosiaan. 

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa kuolinpesällä on jaettavia varoja 2 000 euroa ja rintaperillisiä on kaksi. Toinen rintaperillisistä on saanut ennakkoperintönä 10 000 euron lahjoituksen. Jäämistön laskennalliseksi arvoksi katsotaan tuolloin 12 000 euroa.

Rintaperillisen lakiosa on puolet hänen perintöosastaan. Näin ollen molemmat rintaperilliset ovat oikeutettuja lakiosana ¼ osaan perinnöstä eli 3 000 euroon. Toinen rintaperillisistä on saanut lakiosansa jo ennakkoperinnön kautta. Sen sijaan kuolinpesän varat eivät riitä korvaamaan toisen perillisen lakiosaa eli 3 000 euroa. Tästä syystä ennakkoperinnön saanut perillinen on velvollinen korvaamaan toiselle perilliselle lakiosan täydennyksenä 1 000 euroa. Ennakkoperinnön saava joutuu siis korvaamaan lakiosaperilliselle lakiosan täydennyksenä sen määrän, mikä lakiosasta on jäänyt uupumaan. Jos ennakkoperinnön saanut on rintaperillinen, on hänellä itselläänkin oikeus lakiosaan. Tällöin hän saa pitää sen, mikä hänen lakiosaansa varten vaaditaan. Jos ennakkoperinnön saaja on hukannut saamaansa ennakkoperintöä, tulee hänen suorittaa lakiosan täydennystä vain jäljelle jääneen omaisuuden arvosta. 

Lakiosan täydennystä tulee vaatia kanteella vuoden kuluessa siitä, kun rintaperillinen on saanut tietää perittävän kuolemasta ja suosiolahjasta. Kanne on kuitenkin nostettava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. 

Lahjan ja ennakkoperinnön verotus

Ennakkoperintö katsotaan lahjaksi ja tästä syystä ennakkoperinnöstä maksetaan lahjaveroa. Lahjaveron määrä kasvaa lahjan arvon kasvaessa. Ennakkoperintö tai lahja on verovapaa, kun kolmen vuoden aikana annettujen ennakkoperintöjen tai lahjojen arvo on enintään 4999 euroa. Ennakkoperintöä voi siis antaa verovapaasti kolmen vuoden välein enintään 4999 euron edestä. Kun ennakkoperintö tai lahja on verovapaa, ei siitä tarvitse maksaa lahjaveroa. Lahjavero maksetaan heti lahjan saatua, ei vasta lahjanantajan kuoltua. Lahjat, jotka perittävä on antanut kolmena viimeisenä vuotena ennen kuolemaansa, lisätään perillisten perintöosuuksiin ja otetaan huomioon perintöverotuksessa, vaikka ne olisivatkin olleet tavanomaisia eivätkä siten luokiteltavissa ennakkoperinnöksi.

Ennakkoperintö vaikuttaa lahjanantajan perinnönjakoon ja tätä kautta maksettavaksi tuleviin perintöveroihin. Kun perinnönjako suoritetaan, lisätään ennakkoperinnön arvo kuolinpesän varoihin. Tämä summa jaetaan tasan kaikille perillisille ja näistä osuuksista määrätään perilliselle maksettavaksi tuleva perintövero. Koska perintöverotus on progressiivista, kasvaa perintöveron määrä sitä mukaa kun perittävän omaisuuden arvo kasvaa. Tästä syystä ennakkoperintö voi nostaa perintöveroa. Jos perittävälle annettuun lahjakirjaan on otettu maininta siitä, ettei kyse ole ennakkoperinnöstä, ei aiemmin annettu lahja vaikuta perintöverotuksen määrään.

Ennakkoperintöä saaneen perintöverosta vähennetään kuitenkin ennakkoperinnöstä aiemmin maksettu lahjavero. Ennakkoperinnöstä voidaan siis joutua maksamaan veroa ensin lahjansaantihetkellä (lahjavero) ja myöhemmin perittävän kuoltua (perintövero).

Perintöveroa ei tarvitse maksaa, jos perittävää omaisuutta on vähän. Esimerkiksi lasten ei tarvitse maksaa perintöveroa silloin, kun perittävä omaisuus on alle 20 000 euron arvoista. Vaikka perintöveroa ei jouduttaisi maksamaan, ei aiemmin maksettuja lahjaveroja kuitenkaan palauteta takaisin. Jos ennakkoperinnön arvoa ei voida kokonaisuudessaan vähentää saajan perintöosasta, tulee vähennyksen olla niin suuri kuin mahdollista. 

Yhteenveto

• Lahjan, joka katsotaan ennakkoperinnöksi, on oltava antajansa olosuhteisiin nähden epätavanomainen.
• Vähennystä perinnöstä ei tarvitse tehdä, mikäli kyse on perittävälle tavanomaisesta lahjasta.
• Ennakkoperintöolettaman mukaan perittävän antama lahja rintaperillisille katsotaan aina ennakkoperinnöksi.
• Jos perittävä haluaa, ettei hänen rintaperilliselleen antama lahja ole ennakkoperintöä, tulee tästä ottaa määräys lahjakirjaan.
• Kun ennakkoperintöä halutaan antaa muille kuin rintaperillisille, tulee myös tästä ottaa määräys lahjakirjaan. 
• Rintaperilliselle annettua lahjaa ei katsota ennakkoperinnöksi, jos perittävä on antanut kaikille lapsilleen samanarvoisen lahjan; perittävä on antanut lahjan ainoalle lapselleen; lahjanantaja on määrännyt lahjakirjassa, ettei kyseessä ole ennakkoperintö;  lahja on perittävän olosuhteisiin nähden tavanomainen.
• Ennakkoperinnön saaja saa perinnönjaossa muita vähemmän omaisuutta, sillä hän on saanut osan perinnöstään jo aiemmin ennakkoperintönä.
• Ennakkoperintö katsotaan lahjaksi ja tästä syystä ennakkoperinnöstä maksetaan progressiivista lahjaveroa.
• Ennakkoperintöä voi antaa verovapaasti kolmen vuoden välein enintään 4999 euron edestä.
• Ennakkoperintöä saaneen perintöverosta vähennetään ennakkoperinnöstä aiemmin maksettu lahjavero.

Summary in English

• A gift that is considered a preheritance must be unusual in relation to the giver's circumstances.
• There is no need to make a deduction from the inheritance, if it is a customary gift to the giver.
• According to the presumption of preheritance, a gift given to the natural heir of the giver, is always considered preheritance.
• If the giver wishes that the gift to their natural heir is not preheritance, this must be specified in the deed of gift.
• When you want to give preheritance to people other than your natural heir, you must make a provision for it in the deed of gift.
• A gift given to a natural heir is not considered  preheritance if the giver has given all  of their children a gift of equal value; has given a gift to their only child; has specified in the deed of gift that it is not preheritance; the gift is customary in relation to the circumstances of the giver.
• The heir of an preheritance receives less property than others in the distribution of inheritance, because they have already received part of their inheritance as a preheritance.
• Preheritance is considered a gift and for this reason progressive gift tax is paid.
• Preheritance can be given free of gift tax every three years for a maximum of 4,999 euros.
• The gift tax previously paid on the preheritance is deducted from the inheritance tax of the person who received the preheritance.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Milloin lahja katsotaan ennakkoperinnöksi?

Ennakkoperintöä ei ole sellainen lahja, joka on katsottavissa tavalliseksi lahjaksi. Tämä riippuu pitkälti lahjan antajan omasta varallisuudesta. Rikkaalle lahjan antajalle kalliskin lahja voi olla hyvin tavanomainen, kun taas vähemmän varakkaalle lahjanantajalle halvempikin lahja voi olla tavanomaista suurempi. Jos lahja annetaan rintaperilliselle, katsotaan se lähtökohtaisesti ennakkoperinnöksi. Poikkeuksena tästäkin ovat tavanomaiset lahjat. Jos rintaperilliselle annetaan tavanomaista arvokkaampi lahja, mutta sitä ei haluta katsottavan ennakkoperinnöksi, tulee tämä mainita lahjakirjassa. Lahjakirjaan tulee siis ottaa maininta siitä, että kyseessä ei ole ennakkoperintö. Jos lahja annetaan muulle kuin rintaperilliselle, katsotaan lahja ennakkoperinnöksi vain, jos siitä on erillinen mainita lahjakirjassa.

2. Haluaisin antaa lapselleni ennakkoperintönä useamman tuhannen euron edestä rahaa. Kannattaako minun antaa hänelle koko summa kerralla?

Mikäli lapsella ei ole tarvetta saada rahoja yhdellä kertaa, on verotuksellisesti kaikkein järkevintä antaa rahat lapselle pienempinä erinä. Toiselle henkilölle voi lahjoittaa kolmen vuoden aikana yhteensä 4999 euron arvosta rahaa tai omaisuutta ilman, että lahjansaaja joutuu maksamaan saamastaan lahjasta veroa. Suuremmasta lahjasta lahjansaaja joutuu maksamaan lahjaveroa. Lahja- ja perintöveron määrään vaikuttaa lahjan ja perinnön arvo, sekä sukulaisuussuhde. Lahja- ja perintöverotus on progressiivista eli veroprosentti on sitä suurempi, mitä suuremmasta lahjasta tai perinnöstä on kyse. Jos haluat, että lapsesi säästyy verojen maksamiselta, kannattaa varat lahjoittaa edellä mainituissa pienissä verovapaissa erissä. 

3. Annoin lapselleni syntymäpäivälahjan. Katsotaanko se ennakkoperinnöksi?

Tavanomaisia lahjoja ei katsota ennakkoperinnöksi. Lahjan tavanomaisuus katsotaan lahjanantajan olojen perusteella. Mikäli lahjanantaja on hyvin varakas, voi kalliskin lahja olla tavanomainen. Vaikka lapsille annettuja lahjoja koskee ennakkoperintöolettama, ei tämä olettama koske tavanomaisia lahjoja. Tavanomaisia lahjoja voi siis antaa ilman, että ne katsottaisiin ennakkoperinnöksi. Lapselle on mahdollista antaa myös tavanomaista arvokkaampi lahja ilman, että lahja katsottaisiin ennakkoperinnöksi. Tällöin asiasta täytyy kuitenkin ottaa maininta lahjakirjaan. Lahjakirjaan tulee tällöin erikseen merkitä, että kyse ei ole ennakkoperinnöstä. Kyseinen tavallista arvokkaampi lahja voi kuitenkin tulla myöhemmin perinnönjaossa huomioitavaksi suosiolahjana. 

4. Haluan antaa lahjan, en ennakkoperintöä. Miten voin varmistua siitä, että lahjaa ei katsota ennakkoperinnöksi?

Se, katsotaanko lahja ennakkoperinnöksi, riippuu siitä, annatko lahjan rintaperillisille vai jollekin muulle perilliselle. Kun annat lahjan rintaperilliselle, sovelletaan lahjan antamiseen ennakkoperintöolettamaa. Ennakkoperintöolettaman mukaan rintaperilliselle annettu lahja katsotaan aina ennakkoperinnöksi. Jos haluat, että rintaperilliselle annettu lahja ei ole ennakkoperintöä, tulee tästä ottaa erillinen maininta lahjakirjaan. Rintaperilliselle annettua lahjaa ei kuitenkaan katsota ennakkoperinnöksi silloin, kun lahja on olosuhteisiin nähden tavanomainen, lahja annetaan ainoalle lapselle tai perittävä antaa kaikille lapsilleen samanarvoisen lahjan. Muulle kuin rintaperilliselle annettua lahjaa ei lähtökohtaisesti katsota ennakkoperinnöksi. Jos haluat antaa ennakkoperintöä muulle kuin rintaperillisellesi, tulee tästä ottaa mainita lahjakirjaan. Tällöin lahjakirjassa tulee siis mainita, että kyse on ennakkoperinnöstä.

5. Kenelle voin antaa ennakkoperintöä?

Ennakkoperintöä voi antaa kenelle vain perillisistä. Jos annat ennakkoperintöä muulle, kuin rintaperillisillesi, tulee tästä ottaa maininta lahjakirjaan. Lahjakirjassa tulee siis mainita, että lahjassa on kyse ennakkoperinnöstä. Jos annat lahjan rintaperillisillesi, ei kyseistä mainintaa tarvita, koska rintaperillisille annettuun lahjaan sovelletaan ennakkoperintöolettamaa. Lähtökohtaisesti kaikki tavallista suuremmat rintaperillisille annetut lahjat katsotaan ennakkoperinnöksi. Jos haluaa, että rintaperillisen saamaa lahjaa ei katsota ennakkoperinnöksi, täytyy tästä ottaa maininta lahjakirjaan. Ennakkoperintöä saavan tulee maksaa saamastaan ennakosta lahjaveroa. Lahjaveron suuruus riippuu lahjan arvon määrästä sekä lahjan antajan ja saajan välisestä suhteesta. Esimerkiksi lapset joutuvat maksamaan saamastaan lahjasta pienempää veroa, kuin henkilöt, jotka eivät ole lahjan antajalle sukua. 

Aiheesta muualla

• Perintökaari (Finlex)
• Perintö- ja Lahjaverolaki (Finlex)