» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaukseen liittyen kysymys oli lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevasta asiasta, joka liittyy läheisesti lapsen huoltoa koskevaan kysymykseen. A vaati, että hänen ja B:n yhteishuollossa olevat lapset määrättäisiin asumaan hänen luonaan. B vastusti A:n vaatimuksia ja vaati itse vastaavasti, että lapset määrättäisiin asumaan hänen luonaan. Kyse oli samalla myös lasten tapaamisoikeudesta ja lapsille maksettavasta elatusavusta. Lisäksi molemmat osapuolet vaativat toisiltaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkoineen.
Käräjäoikeus määräsi lapset asumaan B:n luona arvioituaan sen olevan lasten edun mukaista. Omista oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden mukaan osapuolet vastasivat itse. A valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua, mutta velvoitti A:n maksamaan B:n hovioikeudessa syntyneet oikeudenkäyntikulut korkoineen. Korkeimmassa oikeudessa tapauksessa oli kyse ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta ja velvoitti A:n maksamaan B:lle 400 euroa vastauskuluistaan.
Suomen lainsäädännössä on pääsääntönä, että oikeudenkäynnissä asian hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tietyissä asioissa ei kuitenkaan ole katsottu olevan asianmukaista, että kumpikaan osapuoli joutuisi maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oleva pääasia oli ratkaistava lapsen edun mukaisesti. Tämän vuoksi kyse oli asiasta, jossa sovinto ei ole sallittu. Tällaisessa asiassa osapuolet vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa toista osapuolta korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.
Korkein oikeus päätyi tapauksen arvioinnissa siihen tulokseen, ettei kyseessä ollut erityistä syytä. Vaikka tapaus olisi riitainen, se ei yksin välttämättä synnytä erityistä syytä vaan on arvioitava osapuolten perusteita asioiden riitauttamiseen, ja miten asia näiden osalta ratkaistaan. Muutoksenhaun osalta ratkaistaan erikseen, mitkä ovat olleet muutoksenhaun perusteet ja kuinka asia näiden osalta on ratkaistu. Tapauksessa hovioikeus ei muuttanut A:n muutoksenhaun vuoksi käräjäoikeuden ratkaisua millään tavalla, joten muutoksenhaun osalta A oli hävinnyt asian kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi muutoksenhaku oli aiheeton ja se synnytti erityisen syyn, jonka johdosta A velvoitettiin maksamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta samaa mieltä, mutta sen perusteluista eri mieltä ollut jäsen perusteli hovioikeuden osalta syntynyttä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuta eri tavalla. Hän ei viitannut erityiseen syyhyn, vaan totesi korvausvelvollisuuden muodostuvan yksinkertaisesti siitä, että asian laadulla ei ole merkitystä kuluvastuun osalta silloin, kun on kyse muutoksenhakuvaiheen oikeudenkäyntikuluista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa