» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. A kiisti syytteen ja vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja velvoitti valtion suorittamaan A:lle kohtuullisena pitämänsä oikeudenkäyntikulujen määrän, joka oli vähemmän kuin A:n vaatimus.
A haki hovioikeusta muutosta oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevaan päätökseen. Hän vaati käräjäoikeuden tuomitseman korvauksen korottamista ja hovioikeusvaiheen kulujen korvaamista. Hovioikeusvaiheen korvausvaatimus sisälsi palkkioita, postitus- ja kopiointikuluja ja arvonlisäveroa. Hovioikeus katsoi, että A:n korvausvaatimukset olivat muutoin kohtuullisia pois lukien postitus- ja kopiointikulut. Ne olivat hovioikeuden mukaan asianajotoimiston yleiskuluja, joita koskeva korvaus sisältyi palkkioon. Postitus- ja kopiointikuluja koskeva vaatimus hylättiin.
A valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi ensiksi, että syytteestä vapautetun osalta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää harkittaessa lähtökohtana on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun mukainen täyden korvauksen periaate. Tämä tarkoittaa, että syytteestä vapautettu saa valtiolta korvauksen kaikista syntyneistä kuluista, jotka ovat olleet syytteeseen vastaamisen kannalta aiheellisia. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi syyttestä vapautetun asiamiehen kohtuullinen palkkio sekä asian hoitamisesta asiamiehelle aiheutuneet asiaan kohdistuvat suoranaiset kulut. Toiseksi Korkein oikeus nosti esille Suomen Asianajajaliiton palkkio-ohjeen. Ohjeen mukaan kyseiseen asiaan kohdistuvia suoranaisia kuluja voivat olla esimerkiksi viranomaismaksut sekä matka- ja majoituskulut. Sen sijaan yleiset toimiston ylläpitämisestä aiheutuvat kulut tulevat katettaviksi asiamiehen tai avustajan palkkiosta. Ohjetta Korkein oikeus sovelsi siten, että myös postitus- ja kopiointikulut voisivat olosuhteista riippuen muodostaa sellaisen kuluerän, joka kohdistuisi selkeästi tiettyyn yksittäiseen asiaan ja joka olisi yksiselitteisesti erotettavissa toimiston yleiskuluista. Tämä tulisi kysymykseen erityisesti silloin, kun mainitut kustannukset olisivat poikkeuksellisen suuret. Tapauksessa oli kuitenkin kysymys hyvin tavanomaisista postitus- ja kopiointikuluista, jotka olivat syntyneet asianajotoimiston päivittäisessä juoksevassa toiminnassa. Korkein oikeus katsoi siis, että A:n postitus- ja kopiointikuluista vaatima korvaus oli sisältynyt hovioikeuden oikeudenkäyntikuluina maksamaan palkkio-osuuteen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Ratkaisussa Korkein oikeus määrittelee postitus- ja kopiointikulujen aseman korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Ratkaisusta ilmenee, että lähtökohtaisesti niitä ei korvata erikseen, vaan ne sisältyvät asiamiehen palkkio-osuuteen. Vain poikkeuksellisissa tilanteissa ne voisivat tulla erikseen korvattaviksi. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi se, että postitus- ja kopiointikustannukset olisivat poikkeuksellisen suuret ja ne olisi yhdistettävissä tiettyyn käsiteltävänä olevaan asiaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa