» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus liittyi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoon, jossa lapsen tapaamisoikeus ei ollut toteutunut tuomioistuimen päätöksen mukaisesti. A vaati, B:n huollossa olleen lapsen tapaamisoikeuden toteuttamiseksi, uhkasakon asettamista B:lle. A peruutti myöhemmin käräjäoikeudessa vireille panemansa hakemuksen saatuaan tiedon, että lapsi käy terapiassa, eikä asian käsittelyn jatkaminen olisi lapsen edun mukaista. Tämän jälkeen B vaati A:lta oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Tapauksessa oli siten kysymys siitä, oliko A velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.
Käräjäoikeus jätti asian sillensä hakemuksen peruuttamisen johdosta ja velvoitti A:n maksamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja vapautti A:n korvausvelvollisuudesta B:lle. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja jätti asian käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen varaan. A velvoitettiin korvaamaan B:lle tämän oikeudenkäyntikulut. Lisäksi A velvoitettiin korvaamaan myös B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeuden ja korkeimman oikeuden osalta.
Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että jos asia jätetään sillensä kanteen peruuttamisen vuoksi, on kyseisen osapuolen korvattava vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, ellei ole olemassa erityistä syytä poiketa tästä. Pääsääntöisesti kanteen peruuttaminen merkitsee asian häviämistä. Erityinen syy poiketa pääsääntöisestä kulujen korvaamisesta syntyy esimerkiksi silloin, kun asian vireillepanon jälkeen vaadittu suoritus täytetään. Tällöin kanteen peruuttaja on jopa voittanut asian ja hän on oikeutettu saamaan oikeudenkäyntikulunsa korvattua. Korkein oikeus ei kuitenkaan löytänyt tapauksesta mitään erityistä syytä, jonka mukaan kulujen korvaamisen pääsäännöstä tulisi poiketa. A:n vaatimukset ennen kanteen peruuttamista eivät olleet johtaneet asiassa minkäänlaisiin muutoksiin, jotka olisivat voineet tukea poikkeamista kuluvastuusta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan syntynyt täysin yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä ollut jäsen olisi päätynyt hovioikeuden kanssa samaan lopputulokseen ja vapauttanut A:n korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja. Hänen mielestään asiassa oli erityistä syytä poiketa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden pääsäännöstä. Tapauksessa lapsen tapaamisoikeus ei ollut toteutunut määräysten mukaisesti. Asian jo ollessa vireillä, oli ilmennyt uusi seikka, jonka johdosta vaatimukset oli peruutettu lapsen edun mukaisesti. Olosuhteet tukivat sitä, ettei A:n tulisi joutua korvaamaan asiassa B:n oikeudenkäyntikuluja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa