» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli nostanut käräjäoikeudessa vakuutusyhtiö V:tä vastaan vakuutuskorvausta koskevan kanteen. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n korvaamaan V:n oikeudenkäyntikulut arvolisäveroineen. A valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus määräsi A:n korvaamaan V:n oikeudenkäyntikulut, mutta hylkäsi V:n korvausvaatimuksen arvonlisäveron osalta, sillä V ei ollut näyttänyt, että vero jäisi vähentämättä V:n omassa verotuksessa. V:lle myönnettiin valituslupa. V vaati korkeimmassa oikeudessa, että A velvoitetaan maksamaan myös arvonlisäveron osuus oikeudenkäyntikuluista.
Korkein oikeus pyysi hovioikeudelta lausumaa. Hovioikeus antoi lausumansa korkeimmalle oikeudelle, jossa hovioikeus toteaa, että sillä on viran puolesta oikeus alentaa oikeudenkäyntikuluja ja kiinnittää huomion tilanteeseen, jossa toinen osapuoli selvästi saa vähentää omalle asiamiehelleen suorittaman arvonlisäveron omassa arvonlisäverotuksessaan.
Korkein oikeus toteaa hovioikeuden lausuman osalta, ettei hovioikeudella ollut perustetta hylätä vakuutusyhtiön arvonlisäveron osuutta pelkästään sillä perusteella, ettei yhtiö ollut näyttänyt, että se ei kykene vähentämään arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. A ei ole riitauttanut vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimusta arvonlisäveron osalta. Siten hovioikeus ei voi viran puolesta arvioida oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi V on ilmoittanut, että asianajokulut tässä tapauksessa ovat osa V:n arvonlisäverotonta toimintaa, eikä se siten ole tehnyt oikeudenkäyntilaskuun sisältyneestä arvonlisäverosta vähennystä omassa verotuksessaan. Korkein oikeus velvoitti siten A:n korvaamaan myös arvonlisäveron oikeudenkäyntikulujen osalta V:lle. Tuomio osoittaa, että tuomioistuin saa alentaa oikeudenkäyntikulukorvauksen määrää omatoimisesti vain, jos säännöksissä erikseen sallitaan korvauksen arvioiminen viran puolesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa