Minilex - Lakipuhelin

Nimi- ja tunnisteoikeus oikeudenalana


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Nimi- ja tunnisteoikeutta pidetään oikeudenalana, persoonallisuusoikeuden osana. Voiko persoonallinen nimi olla ihmisoikeuskysymys? Miksi nimiasiat kuuluvat viranomaisille? Miksi henkilötunnuksista säädetään laissa? Miksi passissa pitää nykyään olla sormenjäljet? Artikkeli vastaa mm. näihin kysymyksiin ja esittelee lyhyesti nimi- ja tunnisteoikeutta.

Nimioikeus liittyy vahvasti yksilön minuuteen, suvun siteisiin ja koko suomalaiseen nimikulttuuriin. Nimilainsäädäntö heijastelee kunkin ajan arvokäsityksiä: Esimerkiksi 1920-luvulta 1980-luvulle laki vaati, että avioituva vaimo ottaa miehensä sukunimen. Nimioikeus on sittemmin muuttunut tasa-arvoisempaan ja vapaamielisempään suuntaan: Nykyään hyväksytäänkin melko erikoisiakin etunimiä. Onpa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin todennut, että lapsen nimen valinta kuuluu perhe- ja yksityiselämän suojan piiriin.

Kuitenkin nimioikeus liittyy myös yhteiskunnan käytäntöjen, kuten viranomaistoiminnan, sujuvuuteen. Esimerkiksi nimen muuttaminen useaan kertaan vaatii hyviä perusteita mm. siksi, että se aiheuttaa sekaannusvaaroja. Myös vaatimus nimikäytännön noudattamisesta liittyy käytännön syihin: Jos ei voisi olla varma, kirjoitetaanko henkilön nimi Maija, Maia, Maya tai Maiya, vaiva olisi melkoinen. Onkin ymmärrettävää, että nimiasioita hoitavat lähinnä valtion viranomaiset, nimittäin maistraatit: Niiden päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Nimi- ja tunnisteoikeus on siinä mielessä kaksijakoinen ala, että tunnisteoikeus käsittelee hyvin toisenlaisia kysymyksiä: tunnisteita ja tunnistamisasiakirjoja. Suomessa tärkein tunniste on henkilötunnus, johon esimerkiksi monet viranomaisrekisterit perustuvat. Henkilötunnus on niin tärkeä, että sen päätyminen vääriin käsiin aiheuttaa monenlaista vahinkoa. Siksi viranomaiset eivät saa käsitellä sitä milloin haluavat, vaan vain laissa mainituissa tilanteissa.

Tärkeimpiä tunnistamisasiakirjoja ovat passi, henkilökortti ja ajokortti. Tunnistaminen siis perustuu asiakirjassa oleviin henkilötietoihin ja henkilön kuvaan. 2000-luvulla terrorismi on kuitenkin saanut monet ajattelemaan, että nämä keinot eivät takaa riittävän varmaa tunnistamista. Siksi nykyään Suomessakin käytetään passeissa biometrisiä tunnisteita, eli sormenjälkiä. Tunnisteoikeuden normit perustuvatkin vahvasti käytännön syihin, kuten yhteiskunnan sujuvuuteen ja turvallisuuteen.

Nimi- ja tunnisteoikeus siis käsittelee mm. etu- ja sukunimien määräytymistä ja muuttamista, henkilötunnusta ja muita tunnisteita sekä erilaisia tunnistamisasiakirjoja. Tämä artikkeli on lyhyt yleiskatsaus; tarkempaa tietoa kustakin erityiskysymyksestä saa muista artikkeleista ja asiantuntevalta lakimieheltä.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

 

Selaa lakitietoa