» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa aiempaa vankeusrangaistusta istumassa ollut A tuomittiin rangaistuksen suorittamisen aikana uuteen vankeusrangaistukseen. A ilmoitti vankilan apulaisjohtajalle kahden todistajan läsnä ollessa tyytyvänsä rangaistukseen. Apulaisjohtaja lähetti tämän jälkeen käräjäoikeudelle A:n puolesta. Myöhemmin A ilmaisi kuitenkin tyytymättömyyttä eräiden hänen syykseen luettujen rikosten osalta ja niiden johdosta tuomittujen rangaistusten ja vahingonkorvausten osalta.
Käräjäoikeus hylkäsi tyytymättömyyden ilmoituksen, sillä se piti apulaisjohtajalle aiemmin tehtyä tyytymisilmoitusta A:ta oikeudellisesti sitovana, minkä vuoksi tuomio oli tullut A:n osalta lainvoimaiseksi. A oli siten menettänyt oikeutensa hakea muutosta.
Hovioikeus hylkäsi A:n kantelun vedoten siihen, että tyytymisestä oli ilmoitettu oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei A ollut antanut sitovaa tyytymisilmoitusta. A ei ollut ollut tyytymistä ilmoittaessaan suorittamassa rangaistusta rikoksesta, jota ilmoitus koski. Korkein oikeus huomautti, että laissa ei ollut säännöstä, jonka mukaan muu kuin kyseisen asian takia vangittu voisi miltään osin sitovasti ilmoittaa rangaistuslaitoksen johtajalle tyytyvänsä käräjäoikeuden ratkaisuun. Tämän vuoksi käräjäoikeuden tuomio ei ollut tullut osaksikaan lainvoimaiseksi, eikä käräjäoikeuden puheenjohtaja olisi saanut hylätä A:n tyytymättömyyden ilmoitusta.
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen, jonka tuli tehdä tyytymättömyyden ilmoituksesta johtuvat toimenpiteet ja asettaa A:lle määräaika valituksen perille ajamista varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa