» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa tapauksessa tuli punnittavaksi seulontamenettelyn edellytysten täyttyminen, joista säädettiin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentissa.
Hovioikeus oli katsonut, ettei käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ollut ollut virheellinen eikä asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen ollut ollut muutakaan syytä valituksen käsittelyn jatkamiselle, minkä vuoksi valitusta ei oltu otettu enempään tutkintaan ja käräjäoikeuden ratkaisu oli jäänyt noudatettavaksi. Korkeimman oikeuden tuli siten ratkaista, oliko hovioikeus voinut seulontamenettelyssä jättää ottamatta A:n valituksen enempään tutkintaan.
Korkein oikeus katsoi, että seulontamenettelyn edellytykset olivat jääneet täyttymättä hovioikeuden saatua valituksen käsiteltäväksi. Syynä korkeimman oikeuden ratkaisuun oli, että syytteenalaisessa A:n teossa oli ollut kyse 2000-luvun alussa vielä epätavallisesta tekotavasta, jossa oli käytetty hyväksi tuolloin vielä uutta tekniikkaa (sähköposti, puhelin ja web-kamera), mikä teki rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan tulkitsemisesta tapauksessa vaikeampaa kuin tavallisesti. Teon poikkeuksellisuuden vuoksi kysymyksestä ei ollut ratkaisun antamisen aikoihin ollut oikeuskäytäntöä eikä ongelmaa oltu suoraan käsitelty muissakaan tavallisissa oikeuslähteissä kuten lainvalmistelutöissä eikä myöskään oikeuskirjallisuudessa. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei siten ollut voinut olla oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvää, että käräjäoikeuden ratkaisu ei ollut ollut virheellinen. Vakiintuneen oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi tapauksessa myös rangaistuksen määrääminen oli ollut normaalia hankalampaa, minkä vuoksi myös syytetyn oikeusturva olisi edellyttänyt valituksen käsittelemistä hovioikeudessa. Näiden seikkojen vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian sen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa