» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kunnianloukkausta koskevassa asiassa tuli korkeimman oikeuden punnittavaksi, oliko hovioikeudella ollut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n nojalla oikeus seulontamenettelyssä jättää ottamatta A:n valitus enempään tutkintaan.
Mainitun seulontamenettelyä koskevassa säännöksessä säädettiin, että valituksen tutkimista ei jatkettaisi, jos hovioikeus yksimielisesti totesi olevan selvää, että asiassa ei ollut toimitettava pääkäsittelyä sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta sen vuoksi, että asian ratkaiseminen riippuisi vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Lisäksi tutkimisen jatkamatta jättäminen oli säännöksen mukaan mahdollista, jos hovioikeus totesi yksimielisesti olevan selvää, ettei asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista.
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kunnianloukkauksesta ja katsonut näytetyksi, että A oli esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen väittämällä usealle henkilölle B:llä olevan alkoholiongelman. Tuomio oli perustunut usean todistajan kertomukseen siitä, mitä A oli heille asiasta esittänyt. A oli riitauttanut käräjäoikeuden näytön arvioinnin, koska käräjäoikeudessa näyttöä oli tulkittu yksipuolisesti A:ta vastaan. Toissijaisesti A oli vaatinut rangaistuksen lieventämistä, koska hän oli pitänyt rangaistusta poikkeuksellisen ankarana, ja vahingonkorvauksen alentamista.
Korkeimman oikeuden mukaan valituksen ratkaiseminen hovioikeudessa olisi edellyttänyt sen selvittämistä, mitä A tarkalleen oli eri henkilöille sanonut. Koska A oli hovioikeudessa riitauttanut käräjäoikeuden suullisesta todistelusta tekemän arvion, ei korkeimman oikeuden mukaan voitu katsoa olleen selvää, ettei pääkäsittelyä ollut toimitettava. Lisäksi korkein oikeus totesi, että A:n rangaistuksen lieventämistä koskevan vaatimuksen ratkaiseminen oli edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista, koska pelkästään asiakirjojen perusteella ei olisi voitu asianmukaisesti harkita, oliko asiassa perusteltua määrätä niin ankara rangaistus kuin mihin käräjäoikeus oli päätynyt.
Koska oikeudenkäymiskaaressa säädetyt seulontamenettelyn edellytykset jäivät korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan täyttymättä, korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuteen, jonka tuli siten ottaa asia omasta aloitteestaan ottaa uudelleen käsiteltäväkseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa