» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2014:18 oli kysymys testamentista luopumisesta ja siitä, kenelle testamentattu omaisuus kuului testamentista luopumisen jälkeen. Tapauksessa aviopuolisot A ja B olivat testamentanneet heidän omistamansa kolme tilaa pojalleen H:lle. He olivat myös määränneet testamentissa, että lakiosat muille perillisille maksettaisiin rahana, jos kuolinpesän osakkaat eivät toisin sovi. Testamenttiin ei ollut otettu toissijaismääräyksiä. H oli vanhempiensa kuoltua luopunut testamentista ja pesänjakaja oli katsonut, että H:lle testamentissa määrätty omaisuus kuului perintökaaren mukaisesti H:n lapsille, koska tätä ei voitu pitää testamentin tekijöiden A:n ja B:n tahdon vastaisena. Vaaditut lakiosat pesänjakaja oli määrännyt toteutettaviksi murto-osina tiloista, joista oli määrätty testamentilla. Kuolinpesän osakkaat M ja S moittivat jakoa yhteisessä kanteessa. He vaativat, että ositus ja perinnönjako kumotaan ja että perintö jaetaan niin kuin testamenttia ei olisi tehty. Toissijaisesti he vaativat, että lakiosat tulee maksaa heille kuolinpesän varoista rahana. H ja H:n lapset vastustivat kannetta. Asiaa käsiteltiin ensin Kainuun käräjäoikeudessa, toiseksi Itä-Suomen hovioikeudessa ja lopuksi Korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat halunneet siirtää omaisuutensa H:lle. H:n tarkoituksella siirtää omaisuus luopumalla testamentista lapsilleen ei ollut merkitystä. Käräjäoikeus katsoi, ettei testamentilla saatuja oikeuksia voitu siirtää H:n jälkeläisille eivätkä ne myöskään siirtyneet automaattisesti. Tämä tarkoitti sitä, että H:n luovuttua testamentista tilat palautuivat kuolinpesään jaettaviksi perintökaaren mukaisesti perillisten kesken. Käräjäoikeus kumosi perinnönjaon siirtoa koskevilta osin ja palautti perinnönjaon tältä osin pesänjakajalle uutta jakoa varten. H ja H:n lapset valittivat asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että omaisuuden palauttaminen kuolinpesään johtaisi omaisuuden jakamiseen niille perillisille, jotka testamentilla oli haluttu ohittaa. Hovioikeuden mukaan testamentin tekijöiden oli täytynyt ymmärtää, että H:n kuoleman jälkeen omaisuus siirtyisi H:n perillisille. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, mutta määräsi asian palautettavaksi pesäjakajalle lakiosia koskevilta osin, koska lakiosat oli määrätty testamentissa maksettavaksi rahana.
M ja S saivat valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen ja he vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava kysymys siitä, kuinka testamenttia oli tulkittava perinnönjaon yhteydessä H:n luopumisen vuoksi syntyneessä tilanteessa sekä kysymys siitä, oliko omistusoikeus testamentissa mainittuihin tiloihin jaettava A:n ja B:n perillisille vai H:n lapsille. Asiassa oli myöskin kyse siitä, voitiinko tilanteeseen soveltaa perintökaaren säännöstä, jonka mukaan testamentin saajan jälkeläiset tulevat testamentin saajan sijaan. Korkein oikeus katsoi, että testamenttia tehtäessä ei ollut varauduttu siihen, että H ei ottaisi omaisuutta vastaan. Testamentin tekijöiden katsottiin tarkoittaneen omaisuus pysyvästi H:lle ja tämän jälkeläisille, jonka vuoksi jälkeläiset tulevat testamentin saajan tilalle, jos testamenttia ei voida panna täytäntöön, ja heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Korkein oikeus katsoi, että perintökaaren säännöstä oli sovellettava myös, jos testamentin saaja on luopunut oikeudestaan eikä testamentin tekijän tahdosta saada selvyyttä. Korkein oikeus katsoi, että testamentissa mainitut tilat kuuluivat H:n lapsille eikä Korkein oikeus muuttanut hovioikeuden tuomiota. Ratkaisusta voidaan päätellä, että perintökaaren 11 luvun 6 §:ää voidaan soveltaa myös tällaisessa testamentista luopumista koskevassa tilanteessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa