» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1980-II-31 oli kysymys osituksen ja perinnönjaon pätemättömyydestä ja moiteajasta. Pesänjakajan toimittaessa ositusta ja perinnönjakoa oli kaikkien pesän osakkaiden ollessa paikalla sovittu, että pesänjakaja saa hankkimansa selvityksen perusteella suorittaa perinnönjaon, jos osakkaat eivät pääse sopimukseen kuolinpesän omaisuuden arvosta. Sopimusta ei ollut saatu aikaan, jonka jälkeen pesänjakaja oli suorittanut perinnönjaon varaamatta osakkaille tilaisuutta olla läsnä toimituksessa. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko pesänjakajan menettely johtanut osituksen ja perinnönjaon pätemättömyyteen.
Asiassa osapuolia olivat leski A ja perilliset C, D ja E, jota edusti uskottu mies F. A oli perillisiä vastaan nostamassa kanteessaan vaatinut, että perilliset velvoitettaisiin suorittamaan hänelle tasinkoa 30 000 markkaa, koska perilliset olivat saaneet pesänjakajan toimittaman perinnönjaon jälkeen enemmän omaisuutta kuin hän. Perilliset olivat vastustaneet kannetta ja puolestaan vaatineet, että A velvoitettaisiin suorittamaan heille tasinkoa 14 326 markkaa korkoineen.
Osapuolet olivat sopineet, että jos he eivät pääse sopimukseen kuolinpesän omaisuuden arvosta, pesänjakaja hankkii tarvittavat asiantuntijoiden arviot omaisuudesta ja suorittaa perinnönjaon. Osapuolet eivät olleet päässeet asiassa sopimukseen, minkä jälkeen pesänjakaja oli 11.5.1975 tehnyt ositus- ja perinnönjakopäätöksen. Pesänjakaja ei kuitenkaan ollut ilmoittanut osapuolille toimituksen aikaa eikä paikkaa eikä myöskään kutsunut heitä toimitukseen. Tämän perusteella perilliset vaativat avioliittolain 98 §:n ja perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla, että kihlakunnanoikeus määräisi pesänjakajan toimittamaan uuden osituksen ja perinnönjaon.
Kihlakunnanoikeus totesi selvitetyksi, että pesänjakajan aloittaessa ositus- ja perinnönjakotoimitusta kaikki osapuolet olivat olleet paikalla tai laillisesti edustettuina. Kihlakunnanoikeus totesi myös, että osapuolet eivät olleet kehotuksesta huolimatta päässeet asiassa sovintoon, minkä jälkeen pesänjakaja oli toimittanut jaon ja että asiassa oli kokonaisuus huomioon ottaen päästy oikeaan lopputulokseen. Tämän perusteella kihlakunnanoikeus oli hylännyt perillisten kanteen ja katsonut perinnönjaon muodostaan ja sisällöltään oikeaksi.
Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että kaikki pesän osakkaat olivat olleet paikalla tai laillisesti edustettuina ositusta ja perinnönjakoa aloitettaessa, jolloin oli sovittu siitä, että pesänjakaja saa toimittaa jaon, jos osapuolet eivät pääse sopimukseen. Pesänjakajan suoritettua jaon hän oli välittömästi jaon jälkeen lähettänyt jakokirjan kirjatulla kirjeellä jokaiselle osakkaalle. E:n uskottuna miehenä toiminut F oli myöntänyt hänelle osoitetun kirjatun kirjeen tulleen postiin, josta hän ei ollut sitä kuitenkaan hakenut ja hänellä olisi kuitenkin ollut mahdollisuus heti jaon jälkeen se hakea. C ja D eivät olleet edes väittäneet, etteivät he ole saaneet välittömästi tietoa toimituksesta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.
Korkein oikeus totesi, että jos perilliset olisivat halunneet moittia perinnönjakoa sillä perusteella, että pesänjakaja ei ollut kutsunut heitä perinnönjakotilaisuuteen, heidän olisi tullut moittia perinnönjakoa perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa. Perilliset olivat nostaneet moitekanteen vasta 11.4.1976 eli siis liian myöhään. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus hylkäsi perillisten valituksen ja kanteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa