» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oi kysymys siitä, oliko testamentin tekijään kohdistettu perintökaaressa tarkoitettua taivuttelua ja oliko testamentti julistettava näin ollen pätemättömäksi. Käräjäoikeus julisti testamentin pätemättömäksi, mutta hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että testamentin tekijää olisi taivuteltu tekemään testamentti.
VM on 4.6.1997 allekirjoittamallaan testamentilla 77-vuotiaana määrännyt, että hänen kuoltuaan hänen kaikki omaisuutensa on menevä täysin omistusoikeuksin AJ:lle ja VJ:lle. Riidatonta asiassa on, että VM on ollut oikeustoimikelpoinen ja siten kykenevä tekemään pätevän testamentin. Arvioitavana VM:n sisar- ja velipuolten tai näiden lasten valituksen johdosta on, onko testamentin tekeminen tai sen sisältö ollut seurausta AJ ja VJ:n VM:ään kohdistamasta perintökaaressa tarkoitetusta taivuttelusta.
Testamentti voidaan perintökaaren mukaan julistaa pätemättömäksi moitteen johdosta, jos testamentin tekijä on taivutettu tekemään testamentti käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa. Taivuttelusta aiheutuva testamentin pätemättömyys voi johtua joko siitä, että testamentin tekijä on taivutettu tekemään testamentti, jota hän ei olisi muutoin lainkaan tehnyt, tai siitä, että testamentti on taivuttelun tuloksena saanut sisällön, jota se ei olisi muuten saanut. Testamentin pätemättömyyteen vetoavan on näytettävä, että testamentti ei ole tekijänsä vapaan tahdon ilmaisu vaan seurausta testamentintekijään kohdistetusta taivuttelusta tämän heikompaa asemaa hyväksi käyttäen.
Tapauksessa vuonna 1919 syntynyt VM oli äitinsä kuoltua asunut vuodesta 1966 yksin kotitalossaan, jossa hänen päivittäisestä hyvinvoinnistaan oli huolehtinyt ensin eräs sukulainen ja 1980-luvulta alkaen AJ. Syyskuussa 1995 alkaneiden halvausoirehoitojen jälkeen VM on keväällä 1996 muuttanut AJ:n ja VJ:n kotitaloon, missä hän on asunut ikävuotensa 76 - 82. Vuonna 2001 hänet on siirretty hoitokotiin. Ilmeistä on, että VM on testamentin tekemisen aikaan ollut hyvin riippuvainen AJ:n ja VJ:n huolenpidosta. VM:n ja hänen sukulaistensa välinen kanssakäyminen on ollut varsinkin hänen muutettuaan AJ:lle ja VJ:lle vähäistä, mikä ilmenee myös VM:n lausumana 19.5.1997 päivätystä lääkärinlausunnosta.
VM:llä on ollut sodasta aiheutunut aivovamma, jonka johdosta hänellä on todettu olleen yleistä päättelykyvyn heikkoutta, lieviä kielellisiä vaikeuksia ja hitautta. Lääkärinlausunnosta kuitenkin ilmenee, että VM olisi näyttänyt ymmärtävän testamentin tarkoituksen.
Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä siitä, että AJ ja VJ olisivat käyttäneet hyväkseen niitä sinänsä taivuttelulle otollisia olosuhteita, jotka osapuolten välisistä suhteista ja VM:n terveydentilasta ehkä ovat seuranneet. AJ:n ja VJ:n avustaminen testamentin tekoon liittyvissä käytännön toimissa tai testamentin tekemisen jälkeinen VM:n varojenkäytön muutos ei edellä todetuista syistä riitä selvitykseksi siitä, että testamentin tekeminen ja sisältö ei olisi ollut VM:n vapaan tahdon tulosta. Arvioitaessa VM:n testamenttaustahdon aitoutta huomioon on otettava sekin sinänsä luonnollinen mahdollisuus, että VM on halunnut suosia testamentissaan hänelle läheisiä ihmisiä, joiden luona hän on asunut ja jotka ovat häntä jo useiden vuosikymmenten ajan muutoinkin avustaneet.
Korkein oikeus katsoi siis, että VM:ää ei ole taivuteltu tekemään testamenttia ja näin ollen hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa