» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
K:n kuolinpesässä oli neljä osakasta A, B, C ja D. Perinnönjaossa B ja C olivat vaatineet, että A:n K:n kanssa tekemästä kiinteistön kaupasta maksamatta jäänyt kauppahintavelka otetaan huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä. A oli vastustanut vaatimusta väittäen, että kauppahinta oli maksettu. Pesänjakaja oli hyväksynyt B:n ja C:n vaatimuksen. Lisäksi A oli vaatinut myös muun muassa työhyvitystä.
A vaati käräjäoikeudessa perinnönjaon kumoamista ja oikaisemista. B ja C vaativat kanteen hylkäämistä. D taas ilmoitti, ettei hän vastustanut A:n vaatimuksia. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.
A valitti hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A valitti asiasta vielä Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus rajasi valitusasian koskemaan sitä kysymystä, mikä merkitys asiassa oli sillä, että D ei ollut käräjäoikeudessa vastustanut kannetta ja oli hovioikeudessa myöntänyt A:n muutosvaatimukset oikeiksi. Ensimmäisenä Korkein oikeus nosti esille merkityksellisiksi katsomansa perintökaaren kohdat. Perintökaaren 23 luvun 3 §:n mukaan kuolinpesän osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Osakkailla on siis oikeus sopia jaon sisällöstä laista poikkeavalla tavalla esimerkiksi niin, että joku osakkaista hyväksyy itselleen lainmukaista perintöosaa pienemmän osan. Perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka moitekanne nostetaan kaikkia osakkaista vastaan, kannevaatimuksen vaikutukset tavallisesti kohdistuvat kunkin osakkaan jaossa yksin saamaan jako-osuuteen. Kannevaatimuksen oikeaksi myöntäminen vaikuttaa tällöin vain myöntäjän jako-osuuteen eikä toisten osakkaiden osuuksiin. Näitä säännöksiä soveltaen Korkein oikeus totesi seuraavaksi, että A:n kannevaatimusten hyväksyminen vaikutti ainoastaan rahana suoritettaviin jako-osuuksiin. Siksi perinnönjakoon vaikuttavat muutokset voitiin tarvittaessa ottaa huomioon ja panna täytäntöön kahden osakkaan, A:n ja B:n välisessä suhteessa ilman toisiin osakkaisiin kohdistuvia vaikutuksia. Myöntäessään A:n vaatimukset oikeiksi oli ikään kuin A:n ja B:n välille syntynyt perintökaaren 23 luvun 3§:n mukainen perinnönjakoa koskeva sopimus, jonka mukaan B:n perintöosuus laskettaisiin hänen myöntämiensä perusteiden mukaisesti. Korkein oikeus palautti perinnönjaon pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi A:n ja B:n välisen suhteen osalta.
Ratkaisussa Korkein oikeus linjasi, että perinnönjakoa koskevien vaatimusten myöntäminen voidaan ikään kuin rinnastaa osakkaiden välillä tehtyyn perinnönjakosopimukseen. Lisäksi se totesi, että vaikka moitekanne nostetaan kaikki vastaan, kannevaatimuksen vaikutukset kohdistuvat tavallisesi kunkin osakkaan jaossa saamaan jako-osuuteen. Osakkaiden jako-osuudet käsitellään tässä tilanteessa siis erillisinä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa