» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus KKO:2013:2 käsitteli sitä, että A oli tuonut Suomeen suuria määriä nuuskaa myydäkseen sitä edelleen. Käräjäoikeus oli katsonut A:n ja B:n syyllistyneen salakuljetukseen ja törkeään veropetokseen, sillä nuuskan kaupallinen tuonti Suomeen on kiellettyä ja kiellon rikkoja syyllistyy salakuljetukseen. Koska nuuskasta ei myöskään ollut maksettu valmiste- ja arvonlisäveroja tekijä syyllistyi myös veropetokseen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja korvaamaan tullihallitukselle vältettyinä veroina 90 000 euroa. Lisäksi A määrättiin menettämään valtiolle rikoksella saamansa hyöty siltä osin kuin sitä ei ole määrätty maksettavaksi vahingonkorvauksena. B puolestaan tuomittiin yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen, joka määrättiin ehdottomana aikaisemman rikollisuuden vuoksi, sekä korvaamaan tullihallitukselle yhteisvastuullisesti A:n kanssa vältetyistä veroista 41 000 euroa. Lisäksi B:kin määrättiin menettämään rikoksella saamansa hyöty siltä osin kuin sitä ei ole määrätty maksettavaksi vahingonkorvauksena.
Syyttäjä, A ja B valittivat hovioikeuteen, joka katsoi, ettei tapauksessa ollut estettä tuomita sekä salakuljetuksesta että veropetoksesta, koska nuuskan maahantuontiin liittyvillä maahantuontirajoituksilla ja veropetosta koskevalla sääntelyllä oli erilaisia tavoitteita.
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa Korkeimmasta oikeudesta. A vaati, että syyte törkeästä veropetoksesta hylätään ja että hänet tältä osin vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta tullihallitukselle ja B puolestaan vaati, että syyte törkeästä veropetoksesta ja tullihallituksen sen osalta esittämät vahingonkorvausvaatimukset hylätään, ja että rangaistusta alennetaan ja vankeuden sijasta määrätään yhdyskuntapalvelua.
Korkein oikeus aloitti asian käsittelyn tutkimalla sitä, täyttääkö A:n ja B:n menettely veropetoksen tunnusmerkistön. Rikoslain vetopetoksen määrittelyä tutkittuaan korkein oikeus katsoi, että kysymykseksi nousee ensinkin se, onko nuuskan maahantuonti ja sen myyminen sellaista toimintaa, josta voidaan määrätä maksettavaksi veroa.
Asiaa selvitellessään korkein oikeus tutki tupakkalakia, tupakkadirektiiviä sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua tullen tulokseen, että nuuska on tupakkaverolaissa tarkoitettu muu tupakkaa sisältävä tuote, josta on tarkoitettu kannettavaksi tupakkaveroa myös silloin, kun se on tuotu maahan laittomasti.
Verojen suoritus- ja ilmoitusvelvollisuudesta veropetoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta korkein oikeus lausui, että arvonlisä- ja tupakkaverojen perimiselle ja niitä koskevalle ilmoitusvelvollisuudelle on olemassa lailliset perusteet, kun huomioidaan Suomen sekä Euroopan unionin säädökset. Nuuskan maahantuontia ei ole säädetty verottomaksi.
Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan A ja B olisivat olleet velvollisia ilmoittamaan nuuskat verottamista varten, sillä henkilön tuodessa tupakkatuotteita maahan yli verovapaan määrän, hänen on tehtävä veroilmoitus tuonnista tupakka- ja arvonlisäverojen määräämistä varten. Niinpä korkein oikeus katsoikin, että kun A ja B eivät olleet ilmoittaneet menettelystään tulliviranomaisille, olivat he laiminlyöneet verotusta varten säädetyn velvollisuuden rikoslain veropetoksen määrittelyä vastaavalla tavalla.
Salakuljetuksen osalta korkein oikeus lausui ensinkin, että tupakkatuoterikkomuksen ja salakuljetusrikoksen keskinäisen suhteen osalta säädösten kirjoitustapaa voidaan arvostella hyvälle lainsäädännölle asetettavien laadullisten vaatimusten kannalta. Siitä huolimatta sanottujen säännösten soveltaminen niiden tunnusmerkistöjen osalta ei ole jäänyt oikeudellisesti niin epäselväksi, että sitä, että salakuljetusta koskevaa säännöstä sovelletaan nyt kyseessä olevan kaltaiseen nuuskan laittomaan maahantuontiin, voitaisiin pitää ennalta-arvaamattomana. Korkeimman oikeuden mukaan sovellettavan rangaistussäännöksen valinta on tehtävissä asiayhteyteen ja sääntelyn tarkoitukseen nojautuvan tulkinnan avulla.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A:n ja B:n harjoittamaa laajamittaista ja ammattimaista nuuskan maahantuontia oli pidettävä salakuljetuksena.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota, vaan sen tavoin katsoi, että A ja B ovat syyllistyneet sekä törkeään veropetokseen että salakuljetukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa