» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Samanaikaisesti kun A:ta vastaan oli ollut vireillä veropetosta koskeva esitutkinta, Verohallinto oli tehnyt A:n yrityksessä verotarkastuksen. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että A oli verotarkastuksessa antanut vääriä tietoja ja tämän vuoksi aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa yrityksen tuloveron määräämisen liian alhaiseksi. Esitutkinta ja verotarkastus olivat koskeneet samaa A:n menettelyä. Tapauksessa oli kyse itsekriminointisuojasta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytekohdassa 8 törkeästä veropetoksesta sekä samalla kertaa hänen syykseen luetuista muista rikoksista, josta A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että A oli verotuksessa ilmoittanut, että Y Oy oli tehnyt ne työt, josta se oli laskuttanut. Todellisuudessa Y Oy:n tekemiksi väitetyt työt oli tehnyt X Oy. A oli siten antanut verotuksessa vääriä tietoja. Menettelyllään A oli aiheuttanut X Oy:n tuloveron määräämisen liian pieneksi. A oli siten syyllistynyt törkeään veropetokseen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, jossa oli kyse siitä, oliko A syyllistynyt verotarkastusmenettelyssä veropetoksena rangaistavaan menettelyyn ottaen huomioon rikosasian vastaajan itsekriminointisuoja.
Korkein oikeus lausui itsekriminointisuojasta vedoten ratkaisuun KKO 2009:80, että oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu rikoksesta epäillyn oikeus sekä esitutkinnassa että muussa viranomaismenettelyssä vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Korkein oikeus viittasi lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan veroilmoituksiin ja muihin hallinnollisiin ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvä velvollisuus tietojen antamiseen ei itsessään loukkaa itsekriminointisuojaa. Väärien tietojen antaminen tai oikeiden tietojen salaaminen tällaisessa menettelyssä voi siten sellaisenaan olla rangaistavaa itsekrimointisuojaa koskevan periaatteen estämättä. Näin ollen oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen ei suojaa yleisesti toimia, joilla pyritään haittaamaan verotarkastuksia. Mikäli kuitenkin hallinnollisen ilmoitusvelvollisuuden kanssa samanaikaisesti on vireillä samoja seikkoja koskeva rikostutkinta, voi syntyä tilanne, jossa rikoksesta epäiltyä vaaditaan pakolla ilmoittamaan tietoja, joilla voi olla vaikutusta vireillä tai odotettavissa olevassa rikosasiassa, jolloin ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut itsekriminointisuojaa toisin.
Lisäksi tapauksessa oli kyse siitä, tuliko aktiivista väärien tietojen antamista arvioida samoin kuin vaikenemisoikeuden käyttämistä tai tietojen salaamista. Korkein oikeus totesi, että itsekriminointisuojassa on kysymys oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Lisäksi korkein oikeus totesi, että Suomessa rikoksesta epäillylle ei ole esitutkinnassa tai rikosoikeudenkäynnissä asetettu totuudessapysymisvelvollisuutta eikä väärien tietojen antamista rikosprosessin kuluessa ole säädetty rangaistavaksi. Tapauksessa A oli kuitenkin tuomittu rangaistukseen siitä, että hän on antanut vääriä tietoja viranomaiselle seikoista, joista samanaikaisesti vireillä olevassa esitutkinnassa häntä on epäilty törkeästä veropetoksesta. Tällaisen menettelyn katsominen rangaistavaksi hävittäisi korkeimman oikeuden mukaan olennaisilta osiltaan syylliseksi epäillyn oikeuden vaieta tai olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Väärien tietojen antamista ei ole sen vuoksi syytä arvioida toisin kuin oikeutta vaieta tai jättää tietoja antamatta. Korkein oikeus hylkäsi veropetossyytteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa