» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2009:80 oli kysymys ylimääräisestä muutoksenhausta ja tuomion purkamisesta ihmisoikeusloukkauksen johdosta. A oli ollut syytteessä velallisen epärehellisyysrikoksista samaan aikaan kun hänet oli asetettu henkilökohtaiseen konkurssiin ja määrätty vannomaan pesäluettelo. A oli pesäluetteloa vannoessaan jättänyt osan omaisuudestaan ilmoittamatta katsoen, että hänellä oli itsekriminointisuojan johdosta oikeus olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. A oli korkeimman oikeuden ratkaisulla 2009:27 tuomittu törkeästä velallisen petoksesta vankeusrangaistukseen, koska hän oli jättänyt omaisuutta ilmoittamatta pesäluetteloa vannoessaan.
A vaati tuomion purkamista, koska hänen mukaansa siinä oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan turvaamaa itsekriminointisuojaa. Korkeimman oikeuden tutkittavana oli kysymys siitä, ovatko konkurssissa vaadittavaksi annetut tiedot sellaisessa yhteydessä samanaikaisesti vireillä olevaan rikosasiaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen itsekriminointisuojaa koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen velallisella on oikeus olla antamatta tietoja, jotka voivat vaikuttaa hänen syyllisyytensä selvittämiseen.
Rikoksesta epäillyn oikeus esitutkinnassa ja muussa viranomaisvaiheessa vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen kuuluu rikosoikeudenkäynnin keskeisiin oikeusturvatakeisiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä tämä oikeus on ollut voimassa myös esimerkiksi konkurssimenettelyssä, jos siinä on vaadittu samaan aikaan rikoksesta epäillyltä velallista antamaan painostusvankeuden uhalla sellaisia tietoja, joilla voi olla velallisen kannalta haitallista merkitystä häntä vastaan vireillä olevassa rikosasiassa. Ihmisoikeustuomioistuimen uuden oikeuskäytännön mukaan on katsottu, että riittävää on se, että vaadittaessa tietoja ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tiedot saattaisivat olla vaikutuksellisia rikosasiassa. Syytetyllä ei ole siten velvollisuutta antaa sellaisia tietoja, joiden hän voi perustellusti arvioida vaarantavan tai heikentävän omia puolustautumismahdollisuuksiaan.
Korkeimman oikeuden mukaan kysymystä A:n vaitiolo-oikeudesta on arvioitava siltä kannalta, millainen vaara A:lla oli tietoja antaessaan tulla tuomituksi antamiensa tietojen johdosta syytteessä mainituista rikoksista. Keskeistä oli korkeimman oikeuden mukaan se, miten merkittävänä näyttönä näitä tietoja olisi voitu käyttää. Ihmisoikeustuomioistuimen aikaisemmassa ratkaisukäytännössä tällaiselle tulkinnalle ei ollut annettu kovinkaan paljon painoarvoa. Sen sijaan purkuhakemuksen kohteena olevan korkeimman oikeuden ratkaisun antamisen jälkeen julkaistussa Marttista koskevassa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa itsekriminointisuojaa oli sovellettu siten, että jos vireillä oleva syyte ja velalliselta ulosotto- tai konkurssimenettelyssä sanktion uhalla vaaditut tiedot koskevat samoja seikkoja, velallisella on oikeus kieltäytyä tällaisen tietojen antamisesta riippumatta siitä, miten merkittävinä näitä tietoja pidetään hänen syyllisyytensä arvioimisen kannalta. Riittävänä yhteytenä rikosepäilyn ja tietojen välillä voidaan pitää jos sitä, ettei tietoja vaadittaessa olla voitu sulkea pois mahdollisuutta, että tiedoilla saattaisi olla merkitystä siinä rikosasiassa, johon itsekriminointisuoja liittyy.
Korkeimman oikeuden mukaan nyttemmin täsmentyneen ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella arvioituna korkeimman oikeuden aikaisemmassa ratkaisussa omaksuma tulkinta on ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kanssa. Purettavaksi vaaditussa tuomiossa A oli tuomittu vankeusrangaistukseen sekä korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta. Tuomiota ei kuitenkaan ollut vielä pantu täytäntöön. Ihmisoikeussopimuksen vastaisesta lainsoveltamisesta aiheutuvat seuraukset olivat vielä estettävissä tuomio purkamalla, joten tuomion purkamiseen oli painavat perusteet.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa