» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Varatuomari P vaati laatimallaan ja Korkeimmalle oikeudelle toimittamallaan hakemuksella, että lainvoiman saanut hovioikeuden tuomio asiassa, jossa hän itse oli ollut asianosaisena, poistetaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus varasi P:lle tilaisuuden hankkia oikeudenkäymiskaaren kelpoisuusvaatimukset täyttävä asiamies. Asianajaja M toimitti myöhemmin Korkeimmalle oikeudelle hakemuksen, jossa hän ilmoitti P:n asiamiehenä toistavansa P:n hakemuksen perusteineen. Hakemuksessa lisäksi pyydettiin, että Korkein oikeus ratkaisee, koskeeko oikeudenkäymiskaaren velvoite käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä myös tilannetta, jossa kantelun tekijällä itsellään on mainitussa laissa vaadittu kelpoisuus.
Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa lain 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa Korkeimmassa oikeudessa. Lain esitöiden mukaan asiamiespakkoa koskevan säännöksen keskeisenä tarkoituksena on ollut vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen sekä parantaa aiheellisten hakemusten laatua ja siten edesauttaa hakemusten perusteiden asianmukaista arviointia. Korkein oikeus katsoi, että säännöksen sanamuoto on varsin yksiselitteinen. Asiamiespakosta ei voida poiketa kuin viranomaisten kohdalla, joten P:n on siten tullut hankkia itselleen kelpoisuusehdot täyttävä asiamies eikä hänen itsensä laatimaa hakemusta voida tutkia. Korkein oikeus jätti tutkimatta myös asianajaja M:n laatiman hakemuksen, koska se vain toisti P:n aiemman oman hakemuksen ja hakemuksen olivat täysin samansanaiset. Asianajaja M:n ei siis katsottu laatineen hakemusta itse. Johtopäätöksenään Korkein oikeus hylkäsi sekä P:n että asianajaja M:n laatimat hakemukset.
Kaksi oikeusneuvosta oli asiassa eri mieltä ja olisi tutkinut P:n hakemuksen. Hänen mukaansa oikeudenkäymiskaaren asiamiespakkoa koskevan säännöksen sanamuodosta huolimatta sitä on perusteltua tulkita siten, että säännös ei estä oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusvaatimukset täyttävää asianosaista laatimasta itse kantelu- tai purkuhakemustaan Korkeimmassa oikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa