Minilex - Lakipuhelin

Tuomion purkaminen riita-asiassa ja prekluusio - KKO:2012:93


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • tuomion purkaminen riita-asiassa
    Prekluusio

Ratkaisu KKO:2012:93 koski ylimääräistä muutoksenhakua. Ratkaisussa oli kysymys siitä, oliko ulosottovelkoja saattanut todennäköiseksi, että se ei ollut aikaisemmin voinut vedota oikeaan vireilletulon ajankohtaan ulosottoasiassa. Tapauksessa korkein oikeus oli kumonnut ulosmittauksen ulosottovelallisen valituksen johdosta katsottuaan Lindorff Oy:n saatavan päävelallista vastaan vanhentuneen ja tästä johtuen myös takaajana ollut ulosottovelallinen oli vapautunut takausvastuustaan. Päävelkaa koskeva asia oli ollut vireillä ulosotossa silloin, kun vanhentumislaki oli tullut voimaan. Tapauksessa Lindorff Oy vaati, että Korkeimman oikeuden päätös puretaan, koska sille oli myöhemmin selvinnyt ulosottoviranomaisen antaman tiedon päävelkaa koskevan asian vireilletulon ajankohdasta ulosotossa olevan virheellinen. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomiota älköön purettako 1 momentin 3 kohdassa mainitusta syytä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Korkein oikeus totesi asiassa olevan kysymys ulosottovelallisen sekä ammattimaisesti perintätoimintaa harjoittavan yhtiön välisestä ulosottovalitusasiasta, jossa ratkaistavana oli ulosottovelallisen väite ulosottosaamisen vanhentumisesta päävelan vanhentumisen vuoksi. Korkeimman oikeuden mukaan keskeistä oli selvittää päävelan vanhentumisen keskeytymisen ajankohta ja tällöin merkitystä oli annettava muun muassa sille, oliko päävelalliseen kohdistunut ulosottovalitus tullut vireille ennen vanhentumislain voimaantuloa 1.1.2004 vai vasta sen jälkeen. Ulosottoviranomaisen mukaan ulosottoasian vireilletulon ajankohta oli ollut vuoden 2003 lokakuussa, mutta Lindorff Oy:n tietojärjestelmässä oli kuitenkin tieto hakemuksen tekemisestä vasta vuoden 2004 maaliskuussa. Korkein oikeus totesi Lindorff Oy:llä olleen velkojan roolissa tehtävänä huolehtia saamisen vanhentumisen keskeyttämisestä sekä tarvittaessa myös sen ajankohdan selvittämisestä ja osoittamisesta. Korkeimman oikeuden mukaan Lindorff Oy:ltä on voitu edellyttää korostetun huolellista menettelyä vanhentumiskysymykseen liittyvien seikkojen selvittämisessä, koska Lindorff Oy on perintäalan ammattilainen. Korkeimman oikeuden mukaan Lindorff Oy:ltä voitiin edellyttää olevan asianmukaiset tiedot ulosottohakemuksen vireille panemisen ajankohdasta, mistä sillä olikin ollut oikea tieto tietojärjestelmässään. Lindorff Oy oli havainnut ilmeisesti ristiriidan omassa tietojärjestelmässä olevan tiedon sekä ulosottoviranomaisen lausunnosta ilmenevän ajankohdan välillä, mutta se ei ollut alkanut selvittämään ristiriitaa missään oikeusasteessa. Korkeimman oikeuden mukaan ristiriidan selvittämiselle olisi ollut erityistä aihetta, kun otetaan huomioon seikan ratkaiseva merkitys. Korkein oikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että Lindorff Oy ei ollut saattanut asiassa todennäköiseksi, että se ei ollut voinut vedota hakemuksensa perusteena olevaan seikkaan oikeudenkäynnissä, joka oli johtanut korkeimman oikeuden tuomioon tai että se muutoin oli pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Näin ollen korkein oikeus hylkäsi hakemuksen.

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »