» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Työnantaja oli osana muutosturvaohjelmaa sitoutunut maksamaan irtisanotuille tukea työllistymistä tai toimeentuloa varten. P, joka oli oikeutettu ansiosidonnaisen päivärahan lisäpäiviin 65 vuoden ikään saakka, ei ollut saanut tukea. Työnantajan mukaan tuki oli tarkoitettu vain kaikkein heikoimpaan asemaan joutuville irtisanotuille työntekijöille ja tuen kohdentaminen heille oli toteuttanut irtisanottujen tosiasiallista yhdenvertaisuutta.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoi, että P:llä ei ollut ollut oikeutta tukipakettiin, koska P:llä oli ollut oikeus 500 päivän ansiopäivärahakauden jälkeen ansiopäivärahan lisäpäiviin vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka. Käräjäoikeuden mukaan P oli näin ollen tukipakettien myöntämisedellytysten tarkasteluajankohtana eli 4.9.2009 ollut "siirtymässä eläkejärjestelyjen piiriin" tavalla, jota muutosturvaohjelmassa oli tarkoitettu. Käräjäoikeus katsoi edelleen, että yhtiön noudattama käytäntö tukipakettien myöntämisessä ei ollut saattanut P:tä erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena olleisiin irtisanottuihin työntekijöihin nähden. Järjestelylle ilmoitettua työllistymisen ja toimeentulon edistämistavoitetta käräjäoikeus piti hyväksyttävänä ja käytettyjä keinoja asianmukaisina. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että yhtiön menettely ei ollut ollut työsopimuslain syrjintäkiellon ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista. Sen vuoksi P:n vahingonkorvauskanne hylättiin.
Hovioikeuden mukaan se, että P:lle ei ollut myönnetty tukipakettia, oli johtunut ainoastaan hänen oikeudestaan lisäpäiviin. P:n oikeus lisäpäiviin perustui työttömyysturvalain mukaisesti välittömästi hänen ikäänsä. Yhtiö oli siten kohdellut häntä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetuin tavoin epäsuotuisammin kuin hänen samassa tilanteessa olleita nuorempia työtovereitaan. Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa S Oy oli vedonnut siihen, että sillä oli ollut menettelylleen lain mukainen oikeutettu tavoite. Tukipaketin ehtojen määrittelyn hyväksyttävänä tavoitteena oli ollut kohdentaa tuki niille henkilöille, jotka olivat olleet kaikkein heikoimmassa asemassa ja jotka eivät olleet olleet minkään yhteiskunnan tukimuodon piirissä. Tukipaketin myöntäminen P:lle olisi vähentänyt muiden paketin saajien tuen määriä. Näin ollen lisäpäiviin oikeutettujen rajaaminen tuen ulkopuolelle oli toteuttanut irtisanottujen tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Hovioikeus katsoi, että yhtiön edellä mainittu tuen kohdistamiseen liittyvä tavoite oli ollut objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu oikeutettu tavoite siltä osin kuin tukipaketin tarkoituksena oli irtisanottavien toimeentulon tukeminen. Hovioikeus totesi kuitenkin, että toisaalta tukipaketilla oli tarkoitettu tukea myös irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistymistä. P oli riidattomasti pyrkinyt työllistymään. P:llä oli ikääntyneenä työntekijänä ollut vähintään yhtä suuri tarve saada tukea työllistymiseensä kuin häntä nuoremmilla työntekijöillä.
Näillä perusteilla hovioikeus velvoitti S Oy:n suorittamaan P:lle työsopimuslain mukaisena vahingonkorvauksena 22 487,40 euroa korkoineen.
Työsopimuslain mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan muun muassa iän vuoksi. Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa. Syrjintäkieltoa täydentää työsopimuslain säännös, jonka mukaan työnantajan on syrjimättömyyden lisäksi muutoinkin kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjinnällä tarkoitetaan muun muassa sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä), ja sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä). Koska työsopimuslain syrjintäkieltoa ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta koskevat säännökset ovat pakottavaa oikeutta, työnantaja ja työntekijä eivät voi pätevästi sopia etuuksista taikka työnantaja etuja yksipuolisestikaan myöntää sellaisin ehdoin, jotka merkitsevät näiden kieltojen rikkomista taikka johtavat niiden vastaiseen käytäntöön.
Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että yhtiö on asettanut P:n tukipaketin myöntämisehtojen suhteen iän perusteella epäsuotuisampaan asemaan muihin irtisanottuihin työntekijöihin nähden.
Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintänä ei pidetä ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin, kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista. Kun otetaan huomioon yhtäältä se, mitä edellä on lausuttu tukipaketille asetetuista tavoitteista, ja toisaalta se, että tukipaketin mukaiseen rahalliseen etuuteen ovat olleet oikeutetut sellaiset irtisanotut työntekijät, jotka ovat olleet jäämässä ainoastaan työllisyystuen peruspäivärahan varaan, Korkein oikeus katsoo, että S Oy:llä on ollut objektiivisesti arvioiden yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu hyväksyttävä ja asianmukainen peruste jättää P tukipaketin ulkopuolelle.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niin, että P:n kanne hylättiin ja S Oy vapautettiin kaikesta maksuvelvollisuudesta P:lle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa