» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli tehnyt samaa työtä kuin yhtiön palvelukseen vuonna 1985 liikkeen luovutuksen yhteydessä siirtyneet työntekijät. Työnantaja oli kuitenkin soveltanut häneen erilaista palkanmääräytymisperustetta, minkä vuoksi hänen palkkansa oli jäänyt alhaisemmaksi kuin niin sanottujen vanhojen työntekijöiden.
A kuvaili yhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa, miten erilaisten palkanmaksuperusteiden soveltaminen johti siihen, että A:lle maksettiin samasta työstä pienempää palkkaa kuin kahdelle muulle liikkeen luovutuksessa uuden työnantajan palvelukseen siirtyneelle yhtiön ”vanhalle työntekijälle”. Hän vetosi työehtosopimukseensa, jonka mukaan palkkaperusteen tuli olla kaikille samaa työtä tekeville sama., sekä silloisen työsopimuslain 17 §:n 3 momenttiin ja 48 §:n 2 momenttiin, joiden mukaan työnantajalla oli velvollisuus kohdella työntekijöitään tasapuolisesti työolojen ja -ehtojen suhteen. Hän vaati vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla. Koska A:n palkkasaatavat olivat viivästyneet yhtiöstä johtuvasta syystä, hänellä oli väitteensä mukaan lisäksi oikeus odotusajan palkkaan.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen, sillä se katsoi, että yhtiöllä oli ollut hyväksyttävä syy palkkausperusteen muuttamiseen eikä sen ollut selvitetty rikkoneen tasapuolisuusvelvoitettaan tai työehtosopimuksen määräyksiä. Se viittasi arvioinnissaan vanhojen työntekijöiden A:ta parempaan ammattitaitoon ja kokemukseen sekä siihen, että A oli työsopimuksen tehdessään ollut tietoinen siitä, että näillä oli eri perusteen mukaan määräytyvä korkeampi palkka. Yhtiö oli siten kohdellut niin sanottuja vanhoja työntekijöitä keskenään sekä vuoden 1985 jälkeen palkkaamiaan työntekijöitä keskenään palkan suhteen tasapuolisesti.
Hovioikeus käsitteli A:n valituksen. Se päätyi samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus, mutta eri perusteella. Sen mukaan työsopimuksilla sovittuja työsuhteen ehtoja, työntekijöiden tietoisuutta muiden työntekijöiden palkkaperusteista tai työntekijöiden erilaista ammattitaitoa ja työkokemusta ei voitu pitää hyväksyttävinä syinä erilaisille palkkaperusteille samaa työtä tekevien henkilöiden välillä. Se totesi kuitenkin kahden erilaisen palkanmääräytymisperusteen johtuneen siitä, että vuonna 1985 tehdyn sopimuksen vaikutukset eivät olleet ulottuneet tuon ajankohdan jälkeen palkattujen uusien työntekijöiden palkkaperusteeseen, joka näillä työntekijöillä oli ollut yhtäläinen, mikä oli muodostanut hyväksyttävän syyn erilaisille palkkausperusteille. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion voimassa.
A toisti kanteensa korkeimmassa oikeudessa, joka ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus totesi, että liikkeen luovutustilanteissa työsuhteen ehtona olevat työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät suoraan lain nojalla luovutuksen saajalle. Koska mahdollisuudet yhdenmukaistaa uuden työnantajan palvelukseen siirtyvien ja hänen palveluksessaan jo olevien työntekijöiden työsuhteiden ehdot ovat rajoitetut, oli työnantajalla korkeimman oikeuden mukaan lakiin perustuva ja siten hyväksyttävä syy maksaa näille ryhmille samastakin työstä eri palkkausperusteen mukaan määräytyvää palkkaa. Korkein oikeus totesi, että työnantajan tulisi pyrkiä erojen korjaantumiseen työnantajan tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Sen mukaan työsuhteen ehtojen muuttaminen niin sanottujen vanhojen työntekijöiden vahingoksi olisi työnantajan yksipuolisin toimenpitein voinut tapahtua vain poikkeusluontoisissa olosuhteissa, minkä vuoksi oli todennäköistä, että mahdollisuudet työsuhteen ehtojen yhtenäistämiseen olivat olleet vähäiset, tapauksessa jopa 16 vuotta kestäneen erilaisten palkkausperusteiden soveltamisen aikana.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa