» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kiinteistönvälitystoimintaa harjoittava X Oy vaati A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena kilpailukiellon rikkomisesta heidän kuuden kuukauden palkkaansa vastaavan määrän laillisine korkoineen. X Oy lausui kanteessaan, että A:n ja B:n myyntiedustajan työsopimuksiin oli sisältynyt kilpailunrajoituslauseke, jonka mukaan A ja B olivat sitoutuneet kuuden kuukauden aikana työsuhteensa päättymisestä lukien olemaan vastaanottamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Edelleen A ja B olivat sitoutuneet siihen, etteivät he hoitaneet mainittuja välitystehtäviä henkilökohtaisesti tai muun henkilön tai yhtiön toimesta, jonka kanssa heillä oli intressiyhteys, eivätkä myöskään ryhtyneet toimiin näiden tehtävien hoitamiseksi tai hankkimiseksi ennen työsuhteen päättymistä tai kuuden kuukauden aikana sen päättymisen jälkeen. X Oy lausui edelleen, että A:n ja B:n työsuhteet olivat päättyneet 25.1.1999. Tämän jälkeen 27.1.1999 A oli rekisteröity kiinteistönvälitystoimintaa harjoittavan Y Oy:n hallituksen jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. B oli rekisteröity yhtiön hallituksen varajäseneksi ja oikeutetuksi yksin kirjoittamaan sen toiminimen. Y Oy oli ottanut hoitaakseen toimeksiantoja, joista X Oy:llä oli ollut myyntitoimeksiantosopimus.
Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat menettelyllään syyllistyneet sopimusrikkomukseen. Käräjäoikeus kohtuullisti sovittua sopimussakkoa ja velvoitti A:n ja B:n suorittamaan X Oy:lle heidän kahden kuu-kauden palkkaansa vastaavan määrän, joka A:n osalta oli 38555 markkaa ja B:n osalta 25 303 markkaa.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion perusteluja eikä lopputulosta.
Kilpailukieltosopimuksella tarkoitetaan 16 a §:ssä sopimusta, joka rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen lakattua työsopimus jonkun kanssa, joka harjoittaa määrätynlaista työnantajan kanssa kilpailevaa elinkeinoa, ammattia tai muuta toimintaa. Sama koskee työntekijän oikeuden rajoitusta omaan lukuunsa harjoittaa tällaista toimintaa. Kun sääntelyn lähtökohtana on ollut suojata työntekijää perusteettomilta ja liian pitkälle meneviltä rajoituksilta työsuhteen päätyttyä, kilpailukieltosopimuksen piiriin on syytä sisällyttää myös sellaiset ehdot, jotka - vaikkakaan eivät estä uuden työsopimuksen solmimista tai yritystoiminnan käynnistämistä - kuitenkin tavalla tai toisella kaventavat mahdollisuuksia samalla alalla toimimiseen. Nyt kysymyksessä olevaa työsopimusehtoa on siten pidettävä 16 a §:ssä tarkoitettuna kilpailukieltosopimuksena, jollaiseksi se ehdon muotoilusta päätellen lienee myös työnantajapuolella ymmärretty.
Kilpailukieltosopimuksen pätevyys edellyttää työsuhteeseen liittyvää erityisen painavaa syytä. Edellytyksenä kilpailukiellon käytölle tulee siten olla työnantajan tarve, joka liittyy työsuhteeseen. Pelkästään pyrkimys estää tai rajoittaa kilpailua taikka sitoa perusteettomasti työntekijä työpaikkaansa eivät ole hyväksyttäviä syitä kilpailukiellolle. Kieltoon voi sen sijaan antaa aihetta työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksien suojaaminen. Liikesalaisuuksina pidetään yleensä sellaisia yritykselle ominaisia, sen liiketoimintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja ja joiden salassa pitämisellä on merkitystä yritykselle. Kattavat tiedot vireillä olevista toimeksiannoista ehtoineen kuuluvat epäilemättä kiinteistönvälitysliikkeen varjeltavien liikesalaisuuksien piiriin. A:n ja B:n sopimuksiin sisällytetty kilpailukieltoehto ei ole estänyt työn jatkamista kiinteistönvälitysalalla eikä siten ammattitaidon ja kokemuksen hyödyntämistä. Rajoitus on pelkästään tähdännyt työnantajan vireillä olevien toimeksiantojen ja tuoreiden asiakastietojen hyväksikäytön torjumiseen verraten lyhyenä ylimenokautena työsuhteen päätyttyä. Korkein oikeus katsoi, että nyt kysymyksessä olevalle, sisällöltään työnantajan perusteltua tarvetta vastaavalle kilpailukieltosopimukselle on ollut työsopimuslain 16 a §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. Kilpailukieltoa on pidettävä pätevänä ja sen rikkomisesta määrättyä seuraamusta kohtuullisena.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa