» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, onko liikkeen luovutuksensaaja velvollinen järjestämään työntekijöille lisäeläketurvan. A oli Sampo Oyj:n (Sampo) ja Itella Oyj:n (Itella) välisessä liikkeen luovutuksen käsittäneessä sisäisen postitustoiminnan kaupassa siirtynyt Itellan palvelukseen 1.1.2002 lukien. Hän oli Sammon palveluksessa ollessaan kuulunut Sammon kustantaman vapaaehtoisen TEL-lisäeläkevakuutuksen piiriin. Itella oli vakuuttanut A:n vain niin sanotun TEL-peruseläketurvan tasoisesti, jossa muun muassa eläkeikä on ollut korkeampi ja eläketaso alhaisempi lisäeläketurvaan verrattuna.
Asiassa oli siis kysymys siitä, olivatko A:n lisäeläkevakuutuksen mukaiset etuudet siirtyneet liikkeen luovutuksessa Itellan vastattaviksi. Tältä osin on ensin arvioitava, kuuluuko lisäeläketurva niihin työnantajan velvoitteisiin, joista liikkeen luovutuksessa siirtyy lain nojalla vastuu luovutuksensaajalle. Sen jälkeen on kysymys siitä, onko lisäeläketurva nyt kysymyksessä olevassa työsuhteessa sellainen etuus, joka työnantajan luovuttaessa liikkeen on siirtynyt luovutuksensaajan vastattavaksi.
Sammon ja Itellan välisen kaupan aikaan liikkeen luovutusta koskeva sääntely on perustunut 1.6.2001 voimaan tulleen työsopimuslain 1 luvun 10 §:ään. Pykälän 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Edelleen säännöksen mukaan ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovuttaja on kuitenkin luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:stä puolestaan ilmenee, että sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei sanotusta laista muuta johdu. Liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös neuvoston direktiivi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (liikkeenluovutusdirektiivi). Liikkeenluovutusdirektiivin mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle. Jäsenvaltiot voivat säätää, että luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat luovutuspäivän jälkeen yhdessä vastuussa luovutuspäivänä voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvista velvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen luovutuspäivää. Artiklan 3 kohta koskee luovutuksensaajan sidottuisuutta työehtosopimuksen määräyksiin ja ehtoihin liikkeen luovutuksen yhteydessä. Mainitun 3 artiklan 4 a kohdasta ilmenee, että jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, 1 kohta ei koske työntekijöiden oikeuksia jäsenvaltion lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuulumattomien, yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-etuuksiin. Vaikka jäsenvaltiot eivät säätäisi, että 1 ja 3 kohtaa sovelletaan kyseisiin etuuksiin, jäsenvaltioiden on 4 b kohdan mukaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden ja sellaisten henkilöiden etujen turvaamiseksi, jotka eivät enää työskentele luovuttajan liikkeessä luovutuksen tapahtuessa, siltä osin kuin on kyse heidän välittömistä tai tulevista oikeuksistaan 4 a kohdassa tarkoitettujen lisäeläkejärjestelmien mukaisiin vanhuus- ja perhe-etuuksiin. Liikkeenluovutusdirektiivi ei siten edellytä, että luovutuksensaaja pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella tulisi vastuuseen luovuttajan työntekijöilleen järjestämästä lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolisesta eli vapaaehtoisesta eläketurvasta. Toisaalta, koska 8 artiklasta ilmenevin tavoin on kysymyksessä niin sanottu vähimmäisdirektiivi, josta ei johdu estettä työntekijöiden edut paremmin turvaavalle kansalliselle lainsäädännölle, kysymys lisäeläketurvan asemasta liikkeen luovutuksessa määräytyy sen mukaan, mitä työsopimuslaista tältä osin seuraa.
8. Näin ollen A:n lisäeläketurvan mukaisten etuuksien siirtymisen kannalta on ratkaisevaa, onko kysymys sellaisesta työsuhteesta johtuvasta työnantajan velvollisuudesta, joka on siirtynyt Itellan vastattavaksi suoraan työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella.
Työnantajan liikkeen luovutuksesta säädettiin ensimmäisen kerran työsopimuslailla 320/1970. Lain 7 §:n 2 momentiksi otettiin säännös, jonka mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa hänen oikeutensa ja velvollisuutensa siirtyivät välittömästi liikkeen uudelle omistajalle, kuitenkin siten rajoitettuna, ettei tämä vastannut työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta, joka oli erääntynyt ennen luovutusta. Työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyivät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Pykälän 3 momentin mukaan ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta luovuttaja ja luovutuksensaaja vastasivat kuitenkin yhteisvastuullisesti. Tällöin luovuttaja oli luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän saatavasta, jollei ollut sovittu muuta.
Asiassa sovellettava työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n 2 momentti vastaa aikaisemman työsopimuslain 7 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä. Uudistuksen esitöistä ei ilmene, että sitä säädettäessä olisi ollut tarkoitus tehdä muutoksia, joilla olisi vaikutusta lisäeläkeoikeuden asemaan liikkeen luovutuksessa. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momenttia on tosin vielä 1.12.2002 voimaan tulleella lailla 943/2002 muutettu niin, että paitsi liikkeen luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet myös niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Säännöksen esitöiden mukaan työsuhde-etuuksilla tarkoitetaan nimenomaisesti lisäeläketurvaa eli pakolliseen ja lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuulumattomia etuuksia. Koska lainmuutoksessa on ollut kyse pelkästään oikeustilan selkeyttämisestä ja lainkohdan täsmentämisestä, sen perusteella ei voida perustellusti tehdä päätelmiä lainkohdan aikaisemmasta sisällöstä nyt kysymyksessä olevilta osin.
Liikkeen luovutukseen liittyvien vastuiden järjestelyn osalta laissa on ollut lähtökohtana, että kaikki työsuhteesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät liikkeen luovutuksen jälkeen samanlaisina ja ne siirtyvät suoraan luovutuksen perusteella uuden omistajan vastattaviksi. Työntekijän näkökulmasta luovutuksen tapahtuessa vaihtuu työnantaja, mutta hänen työsuhteensa ehdot pysyvät samoina. Sama tarkoitus ilmenee myös voimassa olevan työsopimuslain esitöistä, joissa todetaan, että työntekijät siirtyisivät automaattisesti liikkeen luovuttajan palveluksesta luovutuksensaajan palvelukseen ja heidän työsuhteensa ehdot säilyisivät entisinä liikkeen luovutuksesta huolimatta. Työntekijän lisäeläkeoikeudessa on kysymys yleensä joko työnantajan kanssa nimenomaisesti sovitusta työsuhteen yksilöllisestä ehdosta taikka työnantajan kaikkia työntekijöitä koskevasta yhteisestä eli kollektiivisesta eläkkeiden järjestämisestä. Työsuhteeseen liittyvä lisäeläketurva on työntekijän kannalta yleensä merkittävä etuus, jota koskeva vastuu on liikkeen luovutuksessa sinänsä siirrettävissä uudelle omistajalle. Työsopimuslain säännökset huomioon ottaen ei ole perusteita katsoa, että lisäeläkeoikeus työsuhteen ehtona olisi liikkeen luovutuksessa siirtymisen suhteen eri asemassa kuin muut työsuhteen ehdot.
Tapauksessa A:n ja Sammon välillä ei ollut tehty kirjallista työsopimusta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että kysymyksessä olevasta lisäeläkeoikeudesta työsuhteen ehtona olisi muutoinkaan heidän kesken nimenomaisesti sovittu. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voitiin kuitenkin päätellä, että Sammon työnantajana järjestämä lisäeläketurva on kuulunut Sammon työntekijöiden työsuhteissa yleisesti noudatettuun käytäntöön. Tämän vakiintuneen käytännön perusteella lisäeläkeoikeudesta on tullut myös A:n työsuhteen ehto. Nyt kysymyksessä olevan lisäeläkeoikeutta koskevan työsuhteen ehdon pysyvyyteen liikkeen luovutuksessa ei ole vaikutusta sillä, että Sampo ja Itella ovat keskinäisessä liikkeen luovutussopimuksessaan lähteneet siitä, että luovutuksensaaja vakuuttaa siirtyvät työntekijät lakisääteisen vähimmäiseläketurvan mukaisesti.
Korkein oikeus katsoi näin, että vastuu lisäeläkevakuutuksen mukaisista etuuksista on työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla siirtynyt liikkeen luovutuksessa Itellan vastattavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa